Ei Helvetti...!

Kirjallisuuden opiskeleminen on siitä kätevää, että kirjatentit pakottavat tarttumaan niihin maailmankirjallisuuden klassikoihin joiden lukemista on suunnitellut ikuisuuden, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi, koska kirjastosta on aina sattunut löytymään, jotain itselle läheisempää, postmodernimpaa, uudempaa, kokeilevampaa…

…Mutta kyllä vanha kirjallisuuskin voi yllättää!
Kun lopulta kaivoin keskiajan kryptasta Dante Alighierin (kuvassa) ”Jumalaisen näytelmän” (1308-1321) ja lähdin tutkimaan Helvettiä, hämmästyin suuremman kerran. ”Helvetti” on kyllä epäilemättä vanhaa tekstiä, myöhäiskeskiaikaista, vellovaa eeppisyyttä, mutta tuon homeisen kudelman lomasta pilkottaa hyvinkin moderneja tehokeinoja.

Danten suppilomaisessa Manalassa todelliset henkilöt, kuten kirjailija itse, hänen poliittiset vastustajansa ja firenzeläiset tuttavansa, viruvat samoissa kidutuksen kuiluissa mytologisten hahmojen, esimerkiksi Odysseuksen ja Sir Lancelotin rinnalla. Jo sekin, että Danten koko ”Commedian” sanotaan perustuvan seitsemänpäiväiseen uskonnolliseen näkyyn, jonka sekä mestari, että hänen aikalaisensa ovat ottaneet todesta, on omiaan hälventämään rajoja faktan ja fiktion välillä. Tuloksena on samanlaista hämmennystä kuin esimerkiksi Johanna Sinisalon ”Ennen päivänlaskua ei voi” –Finlandia-palkitussa. Ei vain voi olla enää ihan varma…

Tuoreita ja nokkelia ovat myös jotkut helvetin maagisista, mielikuvituksekkaista rangaistuksista. Kärsimykset eivät ole pelkkää piiskaa ja kiehuvia nesteitä (vaikka niitäkin kyllä löytyy), vaan esimerkiksi itsemurhaajat muuttuvat helvetissä harmaiksi, vertavuotaviksi puiksi, joiden metsää häijyt harpyijat vesovat ja terrorisoivat. Samoin kiitettävän modernia on kirkon ja Paavien kritisointi. Muutaman ”pyhän” vatikaanilaisen Dante on nimittäin kuvannut aika syvälle Helvettiin. Vaikka Danten maailmankuva onkin vankan kristillinen, hän siis otti jo osaa Euroopan kristilliseen vallankumoukseen. …Vaikka uskonnon ensimmäisen kriisin sanotaan sijoittuvan vasta valistuksen vuosisadalle (1700-luku).

Tosin nämä huomiot eivät tietenkään poista sitä tosiasiaa, että kyseessä on myös historiallinen monumentti. Kirja jäsentelee jännittävästi aikansa ja kirjoittajansa maailmankuvaa ja moraalikäsityksiä – käsityksiä, jotka ainakin minusta tuntuvat osin utooppisilta ja epäoikeudenmukaisilta. Onko esimerkiksi ihan reilua, että varastamisesta ja väärentämisestä joutuu syvempään ja kuumempaan kuiluun kuin murhaamisesta?

Selvitä toki omat syntisi ja löydä valoisa tulevaisuutesi tämän (englanninkielisen) testin avulla. Itse pääsin pakanoiden piiriin! Sääli vain, ettei Danten aikana Helvettiin oltu vielä tuomittu rokkia, pokeria tai roolipelejä. Palavassa arkussa istuminen kuulostaa nimittäin aika tylsältä.