Joulusalat julki!

Nyt, kun lahjat on lahjottu, voin vihdoin paljastaa, mitä olen tässä kuussa askarrellut!
Mutta…
Jouluateriahan pitää aina aloittaa karjalanpiirakalla, ennen varsinaisiin lämpimiin ruokiin ryhtymistä. Otetaan nytkin siis maistiaisiksi pari Totoro-aiheista joulukorttia, jotka huolekkaasti tussasin likkakavereilleni:


Sitten hieman rosollisia sävyjä:

Celtic Cable Neckwarmer - revisited (Storm Moon Knits)
Lanka: Syvänpunainen Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 & 3
Napit: Esitelty aiemmin.


Valitan, jos pikku joulukalenterini päättyi antikliimaksiin. Niin nätit napit, eivätkä ne menneetkään mihinkään jännään, vaan ihan vanhaan villitykseen. Tämä joulu/Karjala-hengessä neulottu versio on muuten samanlainen kuin aiempi irlantilaisversiokin, mutta laitoin siihen kolme nappia ja kutistin nappilistaa. Ohjeen mukaan tehtynä nappilista jää töröttämään, mutta kun vähensin siitä pari kerrosta ja neuloin sen astetta ohuemmilla puikoilla, lopputulos oli huomattavasti siistimpi. Kehtasin siis pistää tämän serkkuni pakettiin, yhdessä nostalgisen Starzinger-DVD:n kanssa.


No, nyt tulee kinkku!

Cthulhu-pussi (Arcana Vitae)
Lanka: Musta Novita Nalle & Vihreä Novita Wool (Nallea ei saanut riittävän myrkyllisissä vihreän sävyissä…)
Puikot: 3


Myönnän, ettei lahjapajani ollut erityisen tuottoisa tänä vuonna, kun pääruokakin on näin pieni… Projektina tässä oli jotain tyydyttävää, vaikka kirjoneule ei leipälajini olekaan. Sen verran modasin, että suljinnauha ei ole i-cordia kuten ohjeessa, vaan letitetty. Huomatkaa, kuinka kuviot muistuttavat riemastuttavasti piiritanssiin ryhtyneitä mustekaloja.

Tämän sai viktoriaaniseen kauhuun hurahtanut pikkuveljeni. Jemmatkoon siihen sitten plektroja, noppia, kutistettuja päitä tai mitä hyvänsä.


Jälkiruoaksi jotain pientä:

Algerian Love Knot -rintakoru (Ravelry)
Lanka: Tumman & vaalean vihreä Aida-virkkauslanka kaksikertaisena
Koukku: 2,5


Yhden illan hätäinen luomus äidille. Akryylimaalaus, jota suunnittelin lahjaksi, ei ottanut onnistuakseen, joten tuli kiire keksiä muuta. Ohje on oikeastaan kaulakoruun, mutta tein rintaneulan. Lisäksi tämä palveli rusettina trendikkään, sanomalehdestä kääräistyn lahjapaketin päällä. Kuvion voi ohjeen suunnittelijan, Nichole Vervillen mukaan bongata myös Casino Royale -leffasta. Ehkä värien vuoksi ajattelen itse ensimmäisenä neliapilaa.

Koska käytin dramaattisesti erilaista lankaa kuin ohjeessa, päädyin yrityksen ja erehdyksen kautta huomattavasti neuvottuja suurempiin silmukkamääriin, mutta muoto on sama. Lankavalintani tuotti myös miellyttävän jäykän ja napakan lopputuloksen.
--
Sitten tiukka ote täydestä vatsasta ja jatkamaan lomaa! Avaan suuni taas uuden, ehomman vuoden puolella. Olkoon se varma ja pirteä kuin Pikku Myy tai retiisi.

Kun tieto muutti fantasia(a)n

Oletteko vilkuilleet lapsille ja nuorille suunnattuja kirjahyllyjä viime aikoina? Joko kaupoissa tai kirjastoissa? Sieltä avautuu pitkä rivi demoninmetsästysopasta, lohikäärmerotukirjaa, velho-ensyklopediaa, jopa merirosvojen tapoja erittelevää piratologiaa. Paradoksaalinen ”fantasiatieto” on parin viime vuoden aikana suorastaan räjähtänyt pitkin kirjamarkkinoita.

Viime vuosikymmenellä lapsille kaupusteltiin kaunokirjallisuuden ohella erilaisia käsikirjoja, näin olet näppärä -hengessä. Tupun, Hupun ja Lupun tähdittämiä "Sudenpentujen käsikirjoja" ilmestyi pienen pinon verran. Myös hieman vanhempi ”Vakoojan käsikirja” jatko-osineen oli monissa korttelijengeissä kestoklassikko. Nämä kirjat opastivat nuorta maanläheiseen ja käytännölliseen suuntaan: niissä oli leikkivinkkejä, apua luonnossa liikkumiseen ja omien salakielten kehittelemiseen, ruokaohjeita ja kiinnostavia triviafaktoja esimerkiksi eläinmaailmasta. Neuvottiin perustamaan oma luontopolku ja pujottelemaan viinipullon korkeista hyttysverkko. Nuorta kannustettiin liikkumaan, ulkoilemaan ja tekemään käsillään, mikä oli tietenkin hyvin tervehenkistä.

Mutta oliko se vanhanaikaista?

Fantasia ja scifi ovat valtavirtaistuneet 2000-luvulla huomattavasti, erityisesti Harry Potterin myötä, jonka oheiskirjoihin kuuluvat ”Huispaus kautta aikojen” ja ”Ihmeotukset ja niiden olinpaikat” ovatkin myös fantasiatiedon kantaisiä. Samalla postmoderni aikakausi on hämärtänyt toden ja fantasian rajoja. Fantasia levittää lonkeroitaan yhä laajemmalle arkimaailmaan, tulee poliittisesti yhä korrektimmaksi, alueeltaan yhä laajemmaksi ja kasvattaa täten imuvoimansakin monikertaiseksi. Kun aikuisillekin on jo sallittua pitää tontuista ja lohikäärmeistä, ei lapsillekaan enää voi iskeä käteen pelkkää viinipullon korkkia ja käskeä vähän askartelemaan. Nykynuori tuntee oikeutensa pilvilinnoihin, taikuuteen ja toisiin maailmoihin.

Tähän saumaan iskee fantasiatieto, joka ei neuvo leikkimään, vaan on jo itsessään leikki. Jokaisen fantasiatietokirjan kansiin on koottu valmis mytologia, jota joko on tai ei ole sidottu tuttuihin kaunokirjallisiin sarjoihin. Sisältö on vain valmista raaka-ainetta lukijan omiin kuvitelmiin. Materiaalisesti nämä kirjat taas ovat usein näyttäviä ja esinemäisiä. Sivut saattavat esimerkiksi jäljitellä väriltään ja tekstuuriltaan vanhaa paperia tai kirjan väliin on ehkä kerätty ”lehtileikkeitä” tai konkreettisempiakin ”näytteitä” kirjan käsittelemästä aiheesta, vaikkapa lohikäärmeen suomuja. Tämä antaa fantasiatietokirjoille lelumaisen, kokemuksellisen vivahteen. Lisäksi lohikäärmeiden jalostus tai ihmissusien kesyttäminen esitetään tässä genressä totena ja tieteenä, usein jopa todellinen kirjailija piilotetaan kiinnostavamman, fantasiaa elävän ja vitsikkäästi nimetyn kirjailijahahmon taakse. Fantasiatietokirjat esiintyvät näin paitsi symbolisina, myös mahdollisimman konkreettisina fantasian ja toden välikappaleina, todisteina siitä, että niiden esittelemät taruolennot ovat totta, lupauksina hurjista seikkailuista.

Nuoret, joista 90-luvun käsikirjat yrittivät kasvattaa fyysisesti terveitä ja käsistään käteviä, imaistaan nyt siis abstrakteihin mielikuviin oppimaan unelmointia. Onko konkreettisista arvostuksista siis siirrytty abstrakteihin? Ovatko äly ja luovuus siis kapuamassa fyysisiä avuja kunnioitetumpaan asemaan? Kovin korkealentoisia johtopäätöksiä ei ehkä kannata tehdä, varsinkaan, kun mikään fantasiatietokirja ei vielä ole noussut huomattavaksi myynti- tai mediamenestykseksi. Mutta ajankuvaan tämä kuuluu.

Here be dragons.

PS:
--
Arvosteluni fantasiatietokirjasta ”Lohikäärme – hoito ja kasvatus” on luettavissa Risingshadow.netissä.
--
Palailen fantasian uusiin aluevaltauksiin piakkoin, ensi kerralla uuskumman näkökulmasta.
--
Oman näköistä joulua jokaiselle! Pahoittelen blogipäivitysten joulukuista arvaamattomuutta. Johtuu lomareissuistani.

Haman tarina jatkuu, alpakan alkaa

Suuremmat ja kauniimmat joulupostaukset saavat odottaa tenttikauden päättymistä. Tässä välissä kuitenkin muutama innostava pikkuilmoitus:

1. Loimme hamahelmistä jälleen uuden hirviön!

Let’s call it Bubble Bobble cuteness.

2. Jyväskylään on avattu uusi lankakauppa, Poppeli, joka on pääasiassa Garnstudio-lankojen jälleenmyyjä. Pikkupuoti on aivan kävelykadun tuntumassa, mutta piilotettu ovelasti hämärälle Keskuskadulle, joka tuo mieleen Jyväskylää huomattavasti synkempien kaupunkien ostoskujat kapisine kissoineen ja pahvilaatikoissa asuvine maailmanlopunprofeettoineen. Kaupassa sisällä oli kuitenkin pienen käsityöpuodin leppoisa meininki, ja myyjä oli erittäin hyväntuulinen ja palvelualtis. Lankalaatuja ei löydy paljoakaan, mutta värivalikoimat ovat erinomaiset: tuskanhiki meinasi tulla, kun arvoin minkä värisen Alpacan valitsisin hanskaprojektiini. Olisi ollut niin montaa ihanaa siniviolettia ja wasabia ja mudanvihreää.


Päädyin tällaiseen eiminkäänväriseen juuri sen määrittelemättömyyden vuoksi. On siinä häivähdys sinistä ja vihreää ja sinivihreää, vähän ruskeaa ja ehkä harmaatakin, mutta mitä näiden kaikkien summasta tulee on ihana arvoitus.

Ostin kaksi kerää ja kyhään niistä joulunajan matkoilla Knottyt. Vanhoista sormikkaista tulee kohta kynnet läpi, enkä viitsi raahata isompia projekteja mukana pitkin Suomea. (Isoista projekteista puheen ollen, tunikan etukappale valmistunee tällä viikolla…)