Mitä yhteistä on ajalla ja langalla?

Ainakin se, että molemmat juoksevat sujuvasti, kunnes loppuvat, yleensä ikäväksi yllätyksekseni. Mahdollisesti molempia saa myös monissa eri väreissä ja tekstuureissa. En tiedä. Ajattelin joka tapauksessa vilauttaa menneitä ja tulevia lankaprojektejani, koska nykyhetki katosi jonnekin, enkä ole vielä löytänyt sitä, en edes sohvan alta.

Ensin palataan kasiluokalle. En ole koskaan tullut toimeen ompelukoneiden kanssa: niistä lähtee tarpeetonta meteliä ja kiemuraiset tikkaukseni muistuttavat aina juopuneen matkaa kotiin. Kankaat menevät röykkyyn ja neulat katkeilevat. Puikkoja tai koukkuja sen sijaan en ole ikinä pelännyt, joten otin yläasteella valinnaista rättikässää ja neuloin elämäni ensimmäisen villatakin.

Kurssin päätteeksi se sai vuolaat kiitokset ja korkeimman arvosanan, mutta on sitten unohtunut vanhempieni kaukaiseen eteisenkaappiin, eikä ole päässyt käyttöön kuin erässä kevättalvisessa improlarpissa. Olen siitä silti ylpeä, kuin hyvin käyttäytyvästä, kauniiksi kasvaneesta tyttärestä, jota en tapaa kovin usein.



Freyja
Lanka: Novita Seitsemän veljestä, mudanvihreä
Puikot: 3,5

En löytänyt mieluisaa ohjetta tuolloin, kun Ravelrya ei vielä ollut ja internetkin oli jotain modeemin kautta lähestyttävää ja tuntematonta. Niinpä yhdistelin ja sovelsin kässänopen avustuksella useampaa ohjetta. Silmukkamäärät ja sellaiset otin Novitan pikkiriikkisestä ohjelehtisestä, persoonallisen palmikon Elsebeth Lavoldin Viikinkineuleet-kirjasta. (Viikinkiteema jatkuu!) Omia modauksia ovat mm. kellottavat hihansuut ja vetoketjun vaihtaminen nappeihin.


Muistan vieläkin, kuinka hieno hetki nappien, niiden juuri oikeiden löytäminen oli. Siinä samassa neule heräsi eloon, koko mahtavassa maanläheisyydessään.


Nimesin takin sen viikinkipalmikkojen kantaman nimen mukaan. Freyja on muinaisen skandinaavisen aasauskon tunnetuin jumalatar, ruotsalaisten oma Aino; kaunis, hedelmällisyyttä, taikaa ja kuolemaa kantava Äiti Maa. Sitä paitsi yksi Final Fantasy -pelisarjan kiinnostavimmista hahmoista on hänen kaimansa.


Olen pitänyt takkia pikemminkin taidonnäytteenä kuin käyttövaatteena. Seitsemän veljeksen polyesteri on tuntunut hiostavalta ja villa kutisevalta. Mutta kun kuvasimme takkia alkukevään auringossa, siinä olikin yllättävän viihtyisä olla. Voisin oppia jopa pitämään siitä, jos aloittaisin varovasti pukemalla sen vaikka epävirallisiin, talvisiin sukujuhliin.


Sitä iänikuista tunikaa odotellessa ainakin. Kappaleet ovat olleet valmiina jo pari kuukautta, mutta en saa hihasaumasta nättiä ja istuvaa. Hypläsin kaipauksella Freyjan siistejä saumoja ja yritin turhaan muistella miten olin saanut ne aikaiseksi…


Turhautuneena olen kääntynyt jo uusien neuleprojektien puoleen. Syntymässä on hartiahuivi (siinä ei ainakaan ole saumoja!) äidille ja täyteläiset ”mökkisukat” itselle. Muistakaa palata kurkkimaan.

Sisäinen viikinkini

Koko helmikuun on eräässä jyväskyläläisessä opiskelijakämpässä ollut hurja ja maanläheinen meno. Teema starttasi jo alkukuusta: juhlimme poikaystävän kanssa viidettä vuosipäiväämme viikinkiravintola Haraldissa, jota voin muuten varauksetta suositella kaikille roolipeliharrastajille ja muille menneisyyttä romantisoiville nörteille. Siellä oli meininki kohdillaan! Alkupalana tarjoittiin varrasleipää voisulan kanssa ja grillatut kasvikseni tuotiin sievässä takorautamiekassa. Jopa tarjoilijalla oli lystikäs roolinimi, vanhanaikainen puheenparsi ja raskas avainnippu pirtavyöllä. Vaikutelma oli suurinpiirtein samanlainen kuin jos Amarillon kyyppareilla olisi ponchot ja sombrerot päällä – varsin verraton siis.

Ja niinpä...
Tuon aterian rouheat tunnelmat siirtyivät jopa sukkapuikoilleni. Ostin karheaa, havunvihreää villa-bambulankaa, tartuin jo kauan katselemaani viikinkihenkiseen ohjeeseen ja…


Vinnland (the Anticraft)
Lanka: Zitron Trekking Pro Natura, havunvihreä
Puikot: 3,0 sukkikset


Näistä tuli oikein ihanat – kauniit, ohuet ja napakat. Ohjetta hamuaville kuitenkin neuvoksi, ettei siitä kannata katsoa kuin silmukkamäärät ja tulostaa ruutupiirros. Muu osa on niin sekavaa settiä, että on parempi pitäytyä tutuissa ja hyväksi havaituissa varpaasta varteen –sukkatekniikoissa.

Kuvausrekvisiittana käyttämäni koristemiekka on Prahan-tuliaisia. :)


PS. Tuon tunikan loputtomat koppurat saumat ovat jo nyt vieneet minut Valhallaan ja takaisin. Mutta skandinaavin veri on härän verta!

Burger me

Kyllä kasvissyöjän elämän täytyy olla kurjaa, sanotaan. Nehän syövät lähinnä heinää, papuja ja porkkanoita, sanotaan. Anteeksi vain, mutta ei pidä paikkaansa – me syömme myös hampurilaisia, omalla tavallamme!

Innostuin tekemään tofuburgereita jo edellisellä grillikaudella, kun kaapista löytyi ylimääräisiä hampparisämpylöitä, valmiiksi marinoitua tofua ja ananasrenkaita, mutta nyt talvella olen testaillut kotitekoisten kasvishampurilaisten mahdollisuuksia laajemminkin. Tässä siis pari kokeiluista siinnyttä reseptiä, jotain sekä tofun että kuivasoijan ystäville.


Latvuston tofusämpylät (6 kpl)

n. 1 pkt kiinteää tofua (au naturel)
4rkl soijakastiketta
(3 rkl ananas- tai appelsiinimehua)
2-4 tl chilijauhetta, cayennepippuria tai grillimaustetta
(1-2 murskattua valkosipulin kynttä)

1 sipuli
1 punainen paprika
salaatinlehtiä
grilli- ja kebab-kastiketta
6 pyöreää kokojyväsämpylää

1. Anna tofun marinoitua jääkaapissa kannellisessa rasiassa vähintään 8 tuntia. (Sekoita rasiassa soijakastike, mehu ja mausteet, ja lisää n. 0,5 cm siivuiksi viipaloitu tofu. Mausteita kannattaa laittaa pieneenkin määrään vähintään tämän verran, sillä tofu ei suinkaan ole hanakka imemään itseensä makuja. Hömpsyttele rasiaa silloin tällöin, jos muistat.)

2. Paista tofuviipaleet pannulla pienessä öljytilkassa molemmilta puolilta, kunnes pinnassa on kaunis väri. Paahda lopuksi myös renkaiksi pilkottu sipuli.

3. Halkaise ja lämmitä sämpylät mikroaaltouunissa, suikaloi paprikat ja kokoa herkut purilaisiksi. Kuhunkin sämpylään menee pari kolme tofuviipaletta sekä muita täytteitä maun mukaan.


Soijarouhe-ruishampurilaiset (6 kpl)

6-12 soijarouhepihviä (pihvien koosta riippuen 1 tai 2 kpl/sämpylä; suosittelen Ihanat tomaatit -blogin nopsaa uuniversiota)
6 ruispalaa tai reissumiestä
salaatinlehtiä
kirsikkatomaatteja viipaleina
emmental- tai cheddar-tyyppistä juustoa viipaleina
(jalapeñoviipaleita)
(texmex-)ketsuppia

Valmista pihvit, kokoa hampurilaiset makusi mukaan ja tyrkkää mikroon. Nauti suuren kaakaolasillisen kera.

Sopivat brunssiksi, tuhdiksi välipalaksi tai kevyeksi lounaaksi. ^.^