Näistä kahdesta lähtökohdasta useimmat ovat samaa mieltä:
1.) loma >< työ
2.) työ = velvollisuudet.
…mutta niiden jälkeen päättely näyttää muuttuvan vaikeammaksi.
Kahdesta yllä olevasta kohdastahan ei mitenkään voi päästä suoraan johtopäätökseen, että loma = lötköttely. Oikea johtopäätös on: loma = ei velvollisuuksia = tilaisuus touhuta niiden asioiden parissa, jotka juuri tänään sattuvat inspiroimaan! Toisaalta, jos juuri lötköttely on se, joka juuri tänä kauniina joululomapäivänä inspiroi juuri sinua… I won’t get on your way.
Itse olen tässä vuodenvaihteessa inspiroitunut lähinnä kirjoista ja neulomisesta – kaksi maailman rentouttavinta asiaa.
Mitä niistä ensimmäiseen tulee, sain tänä jouluna aivan mahtavan kirjasaaliin:
Tässä runo-osasto. Olen jo pitkään kaipaillut Tuomas Anhavan suomentamaa tankarunokokoelmaa Sateen ääni sillalla. Todella kaunis, postuumisti toimitettu teos sisältää Suomessa ennen julkaisematonta feodaaliajan japanilaista runoutta – lähinnä tankoja, mutta myös muutamia haikuja ja pidempiä runoja. Löysin tankarunouden jo ekaluokkalaisena. Olen aina nähnyt siinä jotain salaperäistä, mutta tuttua ja rauhoittavaa.
Ihanan minimalistinen muoto antaa ennen kaikkea tilaa yksittäisille sanoille – yksittäiset sanatkin voivat olla tavattoman kauniita, olivat ne sitten minulle tuntemattomia Japanilaisia paikannimiä, lintulajeja tai sääilmiöitä. (Kaikkia näitä vieljellään japanilaisessa lyriikassa runsaasti.) Toinen tankataiteen juju on tunnelman tai näkökulman muutos, joka sijoittuu yleensä toiseksi ja kolmanneksi viimeisen säkeen väliin. Pitää olla melkoinen mestari, että voisi ylipäätään sanoa jotain syvällistä 31 tavussa. Vaihda siinä nyt sitten vielä suuntaakin!
Aivan erilaista runoutta edustavat Shakespearen valitut sonetit, joita en saanut kirjana vaan pakallisena kauniita pahvikortteja. Pikkuveljeni osti ne minulle joulua ajatellen, kun kävimme keväällä Lontoossa. Shakespeare on ihku! ^^
Monipuolisen kirjasaaliini täydentävät Jaana Kapari-Jatan suomentama kokoelma Oscar Wilden kirjoittamia satuja – Onnellinen prinssi ja muita tarinoita - sekä Alan Mooren sarjakuva-albumi League of Extraordinary Gentlemen 1, joka on ikään kuin supersankarisarjakuva viktoriaanisen kirjallisuuden hahmoista. Lisäksi sain kiehtovan Muumit ja olemisen arvoitus (by Jukka Laajavuori), jossa tarkastellaan Tove Janssonin muumiromaaneja eksistentialistisen filosofian näkökulmasta, ja josta en hoksannut ottaa kuvaa silloin, kun oli valoisaa.
En ole vielä lukenut näistä mitään kokonaan, mutta suosittelen kaikkia varauksetta. Ensimmäistä siksi, että Kapari-Jatta kertoo itkeneensä jokaista satua kääntäessään, toista siksi, että Moore on sarjakuvien Shakespeare ja kolmatta siksi, että siinä on ihania muumisitaatteja.
Vuoden kirjayllätys tuli poikaystävältä: hän tietää minun keräilevän Neil Gaimanin tuotantoa ja hankki minulle Dream Hunters -pienoisromaanin sarjakuvaversion, joka on julkaistu vasta tänä vuonna, ja jonka olemassaolosta olin itse tuiki tietämätön! Tarina perustuu japanilaisen kansantaruun, ja sen pääosassa ovat sikäläisen mytologian suosituimmat jumaleläimet, kettu (kitsune) ja pesukarhu (tanuki).
Sitten siihen neulomiseen:
Kuten lupasin, tein Barcelonan-tuomisista huivin!
Nightsongs (Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Lace, Vaa, vähän päälle 50g
Puikot: 3,5 pyöröt
Olin innoissani silloinkin, kun Revontuli-huivi valmistui, mutta tämä kurvaa siitä kirkkaasti ohi. Kuten joku Ravelryssä lohkaisi, Malabrigo Lace on ”ridiculously soft” – jouluna pidin tätä kaulassa sisälläkin, ihan vain siksi, että se on niin pehmoinen. Lisäksi pieni 50-grammainen vyyhti oli todella riittoisa: yhdeksän mallikerran jälkeen jouduin neulomaan kolme viimeistä kerrosta uudelta kerältä. Loppu jääköön muhimaan. Ehkä teen siitä pitsikaulurin joskus.
Nyt poden hirveää sukkalankahimoa. Olen selaillut jo monen ulkomaisen nettikaupan sivuja, joten oireilu on vakavaa. Asiaa ei yhtään auta, että tässä pitäisi jo alkaa vääntää ensi joulun lahjoja. Koko ensi syksy kuluu nimittäin somewhere in the USA… ;)
1.) loma >< työ
2.) työ = velvollisuudet.
…mutta niiden jälkeen päättely näyttää muuttuvan vaikeammaksi.
Kahdesta yllä olevasta kohdastahan ei mitenkään voi päästä suoraan johtopäätökseen, että loma = lötköttely. Oikea johtopäätös on: loma = ei velvollisuuksia = tilaisuus touhuta niiden asioiden parissa, jotka juuri tänään sattuvat inspiroimaan! Toisaalta, jos juuri lötköttely on se, joka juuri tänä kauniina joululomapäivänä inspiroi juuri sinua… I won’t get on your way.
Itse olen tässä vuodenvaihteessa inspiroitunut lähinnä kirjoista ja neulomisesta – kaksi maailman rentouttavinta asiaa.
Mitä niistä ensimmäiseen tulee, sain tänä jouluna aivan mahtavan kirjasaaliin:
Tässä runo-osasto. Olen jo pitkään kaipaillut Tuomas Anhavan suomentamaa tankarunokokoelmaa Sateen ääni sillalla. Todella kaunis, postuumisti toimitettu teos sisältää Suomessa ennen julkaisematonta feodaaliajan japanilaista runoutta – lähinnä tankoja, mutta myös muutamia haikuja ja pidempiä runoja. Löysin tankarunouden jo ekaluokkalaisena. Olen aina nähnyt siinä jotain salaperäistä, mutta tuttua ja rauhoittavaa.
Ihanan minimalistinen muoto antaa ennen kaikkea tilaa yksittäisille sanoille – yksittäiset sanatkin voivat olla tavattoman kauniita, olivat ne sitten minulle tuntemattomia Japanilaisia paikannimiä, lintulajeja tai sääilmiöitä. (Kaikkia näitä vieljellään japanilaisessa lyriikassa runsaasti.) Toinen tankataiteen juju on tunnelman tai näkökulman muutos, joka sijoittuu yleensä toiseksi ja kolmanneksi viimeisen säkeen väliin. Pitää olla melkoinen mestari, että voisi ylipäätään sanoa jotain syvällistä 31 tavussa. Vaihda siinä nyt sitten vielä suuntaakin!
Aivan erilaista runoutta edustavat Shakespearen valitut sonetit, joita en saanut kirjana vaan pakallisena kauniita pahvikortteja. Pikkuveljeni osti ne minulle joulua ajatellen, kun kävimme keväällä Lontoossa. Shakespeare on ihku! ^^
Monipuolisen kirjasaaliini täydentävät Jaana Kapari-Jatan suomentama kokoelma Oscar Wilden kirjoittamia satuja – Onnellinen prinssi ja muita tarinoita - sekä Alan Mooren sarjakuva-albumi League of Extraordinary Gentlemen 1, joka on ikään kuin supersankarisarjakuva viktoriaanisen kirjallisuuden hahmoista. Lisäksi sain kiehtovan Muumit ja olemisen arvoitus (by Jukka Laajavuori), jossa tarkastellaan Tove Janssonin muumiromaaneja eksistentialistisen filosofian näkökulmasta, ja josta en hoksannut ottaa kuvaa silloin, kun oli valoisaa.
En ole vielä lukenut näistä mitään kokonaan, mutta suosittelen kaikkia varauksetta. Ensimmäistä siksi, että Kapari-Jatta kertoo itkeneensä jokaista satua kääntäessään, toista siksi, että Moore on sarjakuvien Shakespeare ja kolmatta siksi, että siinä on ihania muumisitaatteja.
Vuoden kirjayllätys tuli poikaystävältä: hän tietää minun keräilevän Neil Gaimanin tuotantoa ja hankki minulle Dream Hunters -pienoisromaanin sarjakuvaversion, joka on julkaistu vasta tänä vuonna, ja jonka olemassaolosta olin itse tuiki tietämätön! Tarina perustuu japanilaisen kansantaruun, ja sen pääosassa ovat sikäläisen mytologian suosituimmat jumaleläimet, kettu (kitsune) ja pesukarhu (tanuki).
Sitten siihen neulomiseen:
Kuten lupasin, tein Barcelonan-tuomisista huivin!
Nightsongs (Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Lace, Vaa, vähän päälle 50g
Puikot: 3,5 pyöröt
Olin innoissani silloinkin, kun Revontuli-huivi valmistui, mutta tämä kurvaa siitä kirkkaasti ohi. Kuten joku Ravelryssä lohkaisi, Malabrigo Lace on ”ridiculously soft” – jouluna pidin tätä kaulassa sisälläkin, ihan vain siksi, että se on niin pehmoinen. Lisäksi pieni 50-grammainen vyyhti oli todella riittoisa: yhdeksän mallikerran jälkeen jouduin neulomaan kolme viimeistä kerrosta uudelta kerältä. Loppu jääköön muhimaan. Ehkä teen siitä pitsikaulurin joskus.
Nyt poden hirveää sukkalankahimoa. Olen selaillut jo monen ulkomaisen nettikaupan sivuja, joten oireilu on vakavaa. Asiaa ei yhtään auta, että tässä pitäisi jo alkaa vääntää ensi joulun lahjoja. Koko ensi syksy kuluu nimittäin somewhere in the USA… ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti