Kuten kuvasta näkyy, Latvustossa on nyt entistä enemmän munaa. Jottei vakiolukijoille tulisi uuden ulkoasun myötä turvaton olo, palataan hetkeksi vanhoihin juttuihin.
The Best of BARCELONA – osa II
(Ykkösosan löydät täältä.)
Rakennus
Perinteinen valinta olisi tietenkin Gaudín Sagrada Família. (You know, se kirkko, joka on ollut tekeillä jo yli sata vuotta ja valmistuu hyvällä säkällä 2026. Miksi tehdä tänään jotain, minkä voi tehdä mañana!?) Sekin oli toki vaikuttava näky. Pidin etenkin modernista ja kiistanalaisesta Kristuksen kärsimyksen fasadista. Paljon enemmän luonnetta ja…öh…särmää kuin perinteisessä kirkkoarkkitehtuurissa!
Valintani on kuitenkin Museu Nacional d’Art de Catalunya, joka toi etenkin kevyessä aamu-usvassa elävästi mieleen Carlos Ruiz Zafónin kirjat. Ensi kerralla on päästävä myös sisälle!
Ruokapaikka
Monet haluavat kai maistaa Barcelonassa perinteisiä katalonialaisia herkkuja: paellaa ja churro-munkkeja. Molempia oli tarjolla vain turistihinnoin, mutta jälkimmäisiä sentään söin. Sekä munkit että niiden kanssa tarjoiltu duperpaksu kaakao maistuivat melkoisesti rasvalta.
Mutta jos jotain olen matkoiltani oppinut, se on tämä: minne kauas sitä eksyykin, kiinalainen ja kebabmies ovat nälkäisen ylimmät ystävät. Niiltä saa aina kelpoa, halpaa ruokaa, eivätkä ne yleensä vietä siestaakaan. Suosittelen erityisesti kahta paikkaa:
* Tyylikästä japanilaista lounasbaaria Barri Gòticin laidalla, lähellä Santa Maria del Maria (nimeä en kuollaksenikaan muista). Suussasulavia okonomiyakeja ja brownieita, hinnat kohtuulliset ja seinät täynnä hassuja kuvia ja tarroja.
* Ciudad Nueva -nimistä kiinalaista ravintolaa parin korttelin päässä Sagrada Famíliasta. Palvelu oli niin ripeää ja annokset niin hulppeita, että niin edullisia hintoja oli melkein mahdoton uskoa. Kaupan päälle saimme rapusipsejä ja söpöillä pandoilla kuvitetun, bambuisen seinäkalenterin. (WTF?) Enpä ole vastaavaa nähnyt.
Välipalalle kannattaa pistäytyä Ramblan kauppahalliin. Värikästä, ylenpalttista ja epähygieenistä.
Museo
Parhaan museon titteli kuuluu ilman muuta Picasso-museolle, jossa viehättää taulujen lisäksi interiööri – näyttely on rakennettu kolmeen keskiaikaiseen kivipalatsiin. Erityisesti ”Vaaleanpunaisen kauden” taulut, varhaisimmat työt ja luonnoslehtiöt jäivät mieleen. Vaihtuvassa näyttelynosassa kerrottiin Picasson kiinnostuksesta japanilaisiin shunga-puupiirroksiin. Siellä oli esillä itsensä Hokusain luonnoslehtiö, jonka näkemisestä olin vähintään yhtä innoissani kuin Picasson töistä. (Rakastan taitavien taiteilijoiden luonnoslehtiöitä! Ja Hokusain Aalto kävis edelleen kivasti tuohon olohuoneen seinälle…)
Toinen jännittävä museotuttavuus oli Tibidabon pieni Automaattimuseo, jossa oli esillä viktoriaanisia, kolikoilla toimivia kellopelinukkeja. Myös semmoinen pelottava ennustajaeukkokoppero.
Muu kulttuuripläjäys
Jos sinulla on aikaa käydä Barcelonassa vain yhdessä paikassa, käy hyvä ihminen Palau de la Musica Catalanassa! Tuo satavuotias konserttisali on aivan ensimmäisiä modernismen edustajia ja ylivoimaisesti lumoavin rakennus, jossa olen koskaan käynyt. Suuria myrkynvihreitä lyhtyjä, lasipienaisia kaiteita, kukkamosaiikein koristeltuja pylväitä, seinästä esiin työntyviä muusapatsaita ja siivekkäitä hevosia… Sanalla sanoen epätodellinen paikka. Me kävimme vain lyhyellä opastetulla kierroksella, mutta niitä, joiden aikataulut ja kukkaronnyörit joustavat omiani paremmin, kehottaisin menemään suoraan konserttiin.
Ryysis
Vaikka marraskuisessa Barcelonassa on paikoin suorastaan kuollutta, onnistuimme kyllä löytämään muutamia turistimassojakin. Parc Güellin portilla oli keskipäivän jälkeen valtavasti väkeä, Tibidabon huvipuisto taas täyttyi iltaa kohti. Varmin yleisömagneetti näytti kuitenkin olevan Font Màgica: Katalonialaisen taiteen museon edustalla olevat suihkulähteet tanssivat musiikin ja värivalojen tahtiin viikonloppuiltaisin. Koska hotellimme oli aivan lähellä, kävimme parinakin iltana kuuntelemassa Kummisetä-tunnaria ja ihastelemassa museopalatsin taakse sytytettyjä valonheittimiä. Vaikka eriteemaisia esityksiä oli iltaseitsemästä eteenpäin aina puolen tunnin välein, koko museon ympäristö oli jatkuvasti tupaten täynnä eri-ikäisiä paikallisia ja turisteja.
