One of The Kool Kids

Kesän luennot loppuivat eilen ja keksin oitis kaikenlaista juhannuspuhdetta!

Olen varmaan maininnut, että täkäläisten nettineulojien himoitsemia Kool Aid -jauheita sai Amerikassa parillakymmenellä sentillä lähimarketista? (Oh yeaahh!) Olihan siis välttämätöntä tuoda muutama pussi New Yorkista kotiin kokeiltavaksi! Juotavaksi niitä eivät kuulemma kelpuuta kuin afroamerikkalaiset, enkä minäkään kieltämättä tullut maistaneeksi, en täällä enkä siellä. (Ja parempi niin, koska kaikesta päätellen minulla olisi nyt sitten vihreät suolet...) Mutta tee-se-itse-värjäykseen nämä aineet sopivat juuri niin hyvin kuin mainostetaan: myrkytöntä, vaivatonta, eikä tahraa pintoja tai astioita. Esanssiset karkkikärytkään eivät olleet niin pahoja kuin peloteltiin, joten innostuin käyttämään jo kaikki viisi pussukkaani.

Aloitin nämä jogurttipurkkikemian kokeet kunnianhimoisesti 800 metrillä uutta, ihanaa Lace-lankaa, jonka ostin Dropsin keväisestä supersalesta. Mitään tarvetta sille ei tietenkään ollut, mutta pilkkahintainen alpakka-silkkisekoite oli tarjous, josta en vaan voinut kieltäytyä. Valitettavasti värikartta ei vielä lanseerausvaiheessa käsittänyt juuri muuta kuin valkoisen, joten koko kevään kaapissa muhineet Kool Aidit muuttuivat äkkiä tuiki tarpeellisiksi. Mikron ja vesivärisiveltimen turvin sain aikaan tällaista sotkua:


Päästin kirkkaanvalkoisen vyyhdin kimppuun koko paletin: harmahtavavioletti on silkkaa Grapea, vihreä taas Lemon-Limesta, Lemonadesta ja Ice Blue Raspberry Lemonadesta sekoitettuja erilaisia sävyjä. Lopputulos näytti vyyhdillä aika läikikkäältä, mutta kerällä suorastaan kauniilta. Silkki antaa väreille ihanan hopeaisen vivahteen:


Toinen uhrini oli arkista Nalle Coloria. Olen joskus valittanut Novitalle jostain onnettomasta 50 gramman kerästä, joka oli pätkitty ja solmittu ainakin viidestä kohdasta – ärsyttävää! Pahoitellakseen firma lähetti minulle sellaisen Nalle Colorin, joka ei osunut omaan värimaailmaani ensinkään, joten se on hillunut jossain kiertoradalla siitä lähtien. Ajattelin, että voisin jalostaa langasta siedettävämpää parilla pussilla Kool Aidia. Puoli pussia Ice Blue Raspberry Lemonadea + puolitoista pussia Grapea teki tästä...


...100 grammaa tätä (luonnossa vähän tummempaa kyllä):


Tällä kertaa lähdin liikkeelle kattilataktiikalla. Liotin vyyhdin kunnolla ja upotin sen liemeen kokonaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut niin tasainen eikä niin tumma kuin olisin toivonut. Vaikka tämäkin oli muutos parempaan, en usko että pystyn vieläkään neulomaan tästä mitään, minkä kelpuuttaisin omaan käyttööni. Joku onnellinen sukulainen tai ystävä on siis lähitulevaisuudessa saamassa aniliininvioletin lottovoiton... :P

Minua miellyttää paljon enemmän tämä iloinen sävy tässä:


Finally
Ohje: Polly Jean (exartstudent.net)
Lanka: Fleece Artist Nyoni, n. 90 g
Puikot: 3.25 mm (ostin itelleni nimpparilahjaksi välikoon Knit Picksit! <3)

Eli teinpä taas yhdet sukat. Jotenkin niitä ei vieläkään tunnu olevan liikaa. Varsinkaan tällaista kesäistä, tuuletusaukollista mallia. :)


Projektin nimi juontaa juurensa siitä, että olen haikaillut sekä langan että ohjeen perään jo pitkään... Nytkin sain liikettä töppöseen vain siksi, että Nyonin tekeminen lopetettiin. :( Heti kun sain kuulla tästä, kiiruhdin tilaamaan itselleni yhden viimevyyhdin, etten jäisi kokonaan ilman. Nettikaupassa oli tuolloin enää kahta väriä – tätä ja tylsän harmaata – mutta eihän tämäkään hullumpi ole. Neulepinnasta tuli itse asiassa todella kaunista. Kamera ei pysty edes toistamaan kaikkia hienovaraisia hiirenkorvan vivahteita.


Etsii siitä sitä juhannusta sitten, jos viitsii.

Sekalaisessa seurassa

Voi minua. Taas on blogihiljaisuus karannut kuukauden mittaiseksi! Vaan tällä kertaa syypää ei ole mikään kunnianhimoisen ohut ja avara pitsihuivi.

Ei. Ei edes uusi neuletakki.
Itse asiassa olen puuhannut – ja saanut valmiiksikin – kokonaisen kavalkadin kaikkea pientä, mutta tekeleiden raportoimisen on aina estänyt jokin kosminen väliintulo. Milloin on kamerasta akku loppu, milloin tenttimonsuuni niskassa ja milloin taas niin kova helle, ettei läppärin keskuslämmitetylle näppäimistölle tahdo laskea sormiaan.

Tänään kuitenkin valmistui sellainen sisustustaiteen mestariteos (hahaa!), että en enää malta pitää suutani kiinni. Kattokaa nyt! Modernihko pizziliina ihan omasta pääkkösestä:


Lanka: Novita Virkkauslanka, silmunvihreä, n. 50 g
Koukku: 2.0

No, okei. Ei ihan omasta pääkkösestä. Idean fraktaalimaiseen muotoon sain tästä Kanervaisen Ravely-projektista. Ja siihen nähden, että valmistusproseduuri oli täysin itseohjautuva, sainkin sen apinoitua aika tarkalleen. Ihastuin ikihyviksi siihen, että liinan juju ei olekaan sen sisällä polveilevat pitsikuviot vaan itse liinan poikkeuksellinen muoto. Ajatella, että pitsiä voi virkata niin epämummomaisesti, että poikaystäväkin hyväksyi tämän sohvapöydän kevätliinaksi.


Haluaisin kauheasti virkata myös jonkinlaisen verhon. Mieluiten vanhasta kunnon kalalangasta. Odotan vain, että a.) keksisin tarpeeksi nuorekkaan ja swengaavan mallin b.) vanhemmat ostaisivat kesämökin. Mökkityyliinhän kävisi paljon perinteisempikin setti. (Uudessa lähiön kerrostaloasunnossa mummonneliöt näyttävät allekirjosta hassuilta.

***

Toiseksi (Cthulhu presents):

Tuhkimon kesätohvelit (Novitan nettisivut)
Lanka: Novita Tennessee, hopeanharmaa, n. 100g (neulottu kaksinkertaisena)
Puikot: 4,5


Tämä ohjeen löytäminen herätti välittömän ahaa-elämyksen. Tennesseen uusi hopeainen väri on minusta hurjan kaunis, joten halusin käyttää sitä jossakin. Siksi toisekseen, olen jo pitkään halunnut kunnon aamutohvelit. Ajatuksissa on pyörinyt lähinnä huovuttaminen, mutta hei, nythän on kesä!

Toteutusvaiheessa ohje kääntyi kuitenkin pettymykseksi (ei muuten ole Novitan kohdalla ensimmäinen kerta!): vaikka neuletiheyteni oli jopa väljän puoleinen, jouduin purkamaan ekan tossun ja muokkaamaan ohjetta isommaksi (+ 8 silmukkaa). Siksi toisekseen, kun katsoin valmista, kokoon ommeltua tossuparia, niiden muoto ei ihan ensimmäiseksi tuonut mieleen ihmisen jalkaterää... (Sääli etten ottanut kuvaa. Jos en itse olisi niitä itselleni neulonut olisin veikannut tossujen tulevaksi käyttäjäksi ehkäpä...hmm...tapiiria?)


Mutta Veljellä oli vahva usko ja hän tiesi kiven sijainnin. No, en nyt ihan kävellyt vetten päällä, mutta sitkeällä märkämuokkauksella sain kuin sainkin tulokseksi ihan kelvot tohvelit. Suorastaan sievät. Novita oli kylläkin arvioinut langankulutuksen sen verran yläkanttiin, että lankaa olisi jäljellä vielä toiseen pariin ja ylikin... Pitänee ostaa lisää ja neuloa toppi. Näin meitä kuluttajia huijataan.

***
Ja sitten vielä:
(Havainas) Tabit (Ulla 02/06)
Lanka: Colinette Jitterbugin ja Schoppelwolle Zauberballin jämiä
Puikot: 3,5 (toiseen sukkaan saatoin kyllä käyttää 3,0:aa... Hups.)



Minä haluan eroon sukkalangan jäänteistä. + Äiti haluaa sukkia, joita voi käyttää varvastossujen kanssa. = Minä neulon kirjavia ninjasukkia. Everybody wins!
Ei kuulemma haittaa, jos sukat eivät ole identtiset, joten tässä ovat:
Herra Tabi


ja Rouva Tabi.


...Tai voitte te niitä lesboparinakin ajatella, ihan sama. Yksilöitä kumminkin.
Ottaen huomioon, etteivät ne jämät tähän loppuneet, näitä saatte varmaan nähdä vielä pari paria lisää. Ja mikäs sen soveliaampaa, kun olen kerran aloittanut japaninopinnotkin.

すごいですね。