Jokin
sentään onnistui yli odotusten, nimittäin shoppailu! Pikkulinnut ovat laulaneet
sellaisesta käsityöihmisen pyhiinvaelluskohteesta kuin Karnaluks. Pitihän sen
ihme nähdä: paikkaan oli vanhasta kaupungista noin puolen tunnin tarpominen, se
oli vaikea löytää, siellä oli kuumaa ja ahdasta, eivätkä bussilastilliset
stressaantuneita suomalaismummoja mitenkään parantaneet ensivaikutelmaa, mutta
miten hieno saalis:
Reilulla
parillakymmenellä eurolla mukaan tarttui:
-
merseroimatonta puuvillalankaa pienen kesäpuseron verran (tais olla 1,20 €/kerä,
nam)
- isoja
virkkauslankakeriä superherkullisissa väreissä (muutaman euron kukin)
- pitkät
bambupuikot ja koukkuamiskoukku (en ole ikinä kokeillut koukkuamista, mutta
kuulostaa mukavalta!)
- ehdottoman
välttämätöntä pikkutilpehööriä, kuten nappeja, limenvihreitä hakaneuloja ja
hiuslenkkejä (ei kuvassa)
Etualan
pullonvihreä vyyhti on ohuenohutta, pehmoisenpehmoista italialaista merinoa
(BBB filati Merinos Extra). Löytyi Viru-keskuksen Liina Lõngad -nimisestä
lankapuodista hullun halvalla: puolitoista kilometriä kuudella eurolla! Olin
täysin vakuuttunut, että hintalapussa on virhe, mutta tuon summan kassatyttö
löi kyllä koneeseen. Ihan naurettavan halpaa!
...niin
kuin oli muuten ruokakin. Kunhan myrkytyksen oireet hieman tasaantuivat,
käytiin Munga Keldarissa hyvin, hyvin myöhäisellä illalliselta ja oltiin niin
ruokaan, atmosfääriin, palveluun kuin loppusummaankin todella tyytyväisiä. Hoin
varmaan koko seuraavankin päivän, miten hyvää se savujuustokeitto oli. Myös
Aed-nimisessä ekoraflassa ja samanlaiseen mummolahenkeen sisustetussa
kaakaopaikassa käytiin. Kaubamajan ruokakaupan lattioille kuolattiin pariinkin
otteeseen... Ihan mielettömän hyvää ja halpaa sapuskaa koko kaupunki täynnä –
en käsitä miten se vanhan kaupungin portilla oleva Hesburger voi menestyä!
Tärkein
kulinaarinen kohde oli kuitenkin Viru-keskuksen teekauppa, josta hetken
nuuskuteltuani valitsin Assamia (perushyvä, pehmeän maltainen aamu- ja iltatee),
jasmiinilla maustettua Earl Greyta (sekä jasmiinin että bergamotin aromit
osoittautuivat kyllä omaan makuuni liian vahvoiksi) ja ihanalta tuoksuvaa
Chai-teetä (jota en vielä ole maistanut). Ihania teepannujakin siellä oli,
mutta kun kassi oli jo täynnä lankaa...
Se
kuuluisa alkoholikaappaus rajoittui minun kohdallani tuohon pieneen roséviinipulloon,
joka oli pakko saada lähinnä söötin koon ja etiketin takia, sekä pullolliseen
paikallista vadelmaviiniä, joka näytti siltä, ettei sitä saa Suomesta. (Kerron
kyllä, jos se on superhyvää tai -pahaa.) Lisäksi kassiin piti tietysti kerätä Kalevin
karkkeja – järkytyin aika pahasti vanhan suosikkini lohikäärmekarkkien logonvaihdoksesta:
Karmea.
Myös
Kadriorgin aluetta suosittelen lämpimästi kaikille, joita vanha kaupunki alkaa
kyllästyttää. Vanhoja puutaloja, viehättävä puistoalue ja Tallinnan
taidemuseotarjonta kaikki yhden neliökilsan alueella. Kumun pysyvä nykytaiteen
näyttely oli todella monipuolinen, kiinnostava ja innostava. Käykää.
