Silmäsin
tässä läpi vanhoja blogitekstejäni ja pohdin, pitäisikö esittää julkinen
anteeksipyyntö. Kirjoitustyylini on nimittäin paikoin niin polveilevaa ja
poukkoilevaa, että se ärsyttää jopa minua. Kirjoitushetkellä on aina yhtä
viihdyttävää etsiä niitä vähemmän ilmeisiä synonyymeja, mutta jälkeenpäin
luettuna tällainen sarjairrottelu on kieltämättä himpun tuskastuttavaa, ainakin
paikoitelleen. En vain tunnu pääsevän siitä eroon. Pääni on oikea
assosiaatioautomaatti: en voi katsoa mitään näkemättä samalla jotain muuta.
Niin, että jos ulosantini on välillä sekavaa, voitte vain kuvitella millaista täällä
sisällä on...
No jaa.
Joudun kirjoittamaan koulua varten pitkiä, asiallisia analyyseja (believe it!),
joten en aina oikein jaksaisi editoida itseäni. Pystyn korkeintaan lupaamaan,
että pidän lennokkaimmat kielikuvat omana tietonani – legendaarisiksi muodostuneita
ilmauksia kuten "mutkittelee kuin kiinalaisen lohikäärmeen ohutsuoli"
tai "one of those days when everyone sounds like the retarded unicorns
from Charlie Goes to Candy Mountain"
on varmaan jo ihan tarpeeksi. Sen kummemmin en kuitenkaan aio tapojani
parantaa, joten jääköön anteeksipyyntökin tältä erää. Kunhan tiedätte, että
säälin kyllä kanssaihmisiäni...aina välillä.
Sanonpa
siis varsinaisen asiani riisutussa muodossa tällä kertaa – katsotaan, onko
kellään kivaa:
Tein
huivin. Taas. Oikeastaan jo keväällä. Rähjääntyi Puolan ja Berliinin -matkalla.
Pingotin uudestaan valokuvia varten.
Dream a Little Dream
Ohje: Dream Stripes (L'île aux fils)
Lanka:
Drops Baby Alpaca Silk, pistaasi (n. 50 g) ja tumma hopea (n. 75 g)
Puikot:
4,0 mm
Yksi
käytännöllisimmistä huiveistani. Lämmin. Kevyt. Helppo tehdä. Lanka on todella
pehmeää. Kauniit värit. Tahdon lisää.
Huivit ja
syksy on hyvä yhdistelmä.