23.3.2012

Deli Time

Monet Amerikan-ajalta poimimani ruokasuosikit ovat itse asiassa äärimmäisen epäamerikkalaisia. Sulatusuunivertaukset ja silleen. Yksi rakkaimmista ruokamuistoistani on intialaishenkinen, tomaattipohjainen linssikeitto, jota tulin nauttineeksi niin New Yorkissa kuin Washington D.C.:ssäkin.

Kaupungeilla pyöriessä helpoin ja halvin tapa nauttia lounasta oli poimia kohdalle sattuvista kulmadeleistä täytettyjä leipiä tai pahvisia keittomukeja. Kasvisvaihtoehtona tarjottiin usein lentil soup, eikä kohdalleni kertaakaan sattunut huonoa versiota. Päinvastoin, nautiskelin tyytyväisenä lämmintä, aromikasta ja ravitsevaa kolmen dollarin annostani, kun kaverit järsivät kuivia, kaksi kertaa niin kalliita patonkejaan. Arvatkaa kenellä oli rahaa ostaa jälkkäriksi vielä jättimuffinssi!

Pitkällisen muistelun, maistelun ja reseptien tutkimisen jälkeen olen lopulta kehittänyt oman version:


Punainen linssikeitto (2:lle)

1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
cayennepippuria
curryjauhetta
paprikajauhetta
1 sipuli
2 porkkanaa
½ paprika
1 varsisellerin varsi
1,5 dl kuivia punaisia linssejä
1 prk valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa
vettä
½ kasvisliemikuutio
1 rkl tomaattipyrettä
1 tl sokeria


Pilko kasvikset pienehköksi silpuksi. Lorauta öljy parilitraisen kattilan pohjalle ja sekoita siihen mausteet. Lämmitä öljyä ja mausteita kunnes ne alkavat tuoksua ja lisää silputut kasvikset. Paista kasviksia sen verran että ne pehmenevät ja huuhtele samalla linssit viileällä vedellä. (Huonosti huuhdelluista linsseistä tulee ikävä, pölyinen maku.)
Lisää kattilaan linssit ja tomaattimurska. Täytä tyhjä tomaattipurkki viileällä vedellä ja kaada sekin kattilaan. Sekoita hyvin. Lisää lopuksi kasvisliemikuutio, tomaattipyre ja sokeri. Anna kiehua puolella teholla ainakin 20 minuuttia, mielellään puoli tuntia, aina välillä sekoittaen.

Vinkkejä ja löydöksiä:
  • Jos kaapissa on sopivaa leipää, mieluiten jotain jyväisää, leikkaan siitä tikkuja, paistan tikut rapeiksi pienessä oliiviöljytilkassa ja dippaan keittoon. Erinomaisen herkullinen tapa nauttia keittoa kuin keittoa.
  • Tomaattipohjaisiin keittoihin ja kastikkeisiin pitää aina lisätä vähän sokeria. Se leikkaa tomaatin metallista makua ja korostaa sen luonnollista makeutta. (Kokkiohjelmat opettaa...) Chili sin Carneen suosittelisin myös kaneliripausta, mutta tässä ruoassa se pilaa deleistä tutun maun.
  • En oikein osaa käyttää varsiselleriä muihin ruokiin, joten pilkon ja pakastan ylijäämät. Jäiset sellerit tosin kannattaa lisätä kattilaan vasta sitten, kun tuoreet kasvikset ovat jo melkein valmiita, koska niistä irtoaa vettä.

Ihan loistava arkilounas. Maistuu New Yorkilta. <3 ...in a good way.
Viimeisimmässä varsisellerissäni oli muuten ihan ruusun muotoinen kanta:


Sivelin tuohon vanhoja akryylivärejä ja painoin väripapereille selleriruusukkeita. Niistä saa vielä vaikka kivoja pakettikortteja... Joo, on taas niksinurkka vauhdissa.

18.3.2012

Sunday Like Any Other

Ajatelkaa, ostin vasta nyt ensimmäisen kunnollisen neulekirjani: Stich'n Bitch -sarjan Superstar Knitting (toim. Debbie Stroller). Ihan helmilöytö: opastusta just niihin vaikeimpiin tekniikoihin, joita en vielä kunnolla hallitse (kuten veriviholliseni kirjoneule tai tilanteeseen sopivan päättelykonstin hoksaaminen), ja kasapäin toteuttamiskelpoisia puseromalleja. Puikoille voisivat kaikin mokomin hypätä ainakin Melissa Wehylen Lattice, Tricia Royalin The Empire Strikes Back Dress ja Molly Pharissin Leafy Lace Cardigan. Tulevaan vuodenaikaankin sopivia kaikki, hurrah!


Juurikin kevään kunniaksi olen tässä jo jonkin aikaa suunnitellut tulppaanipuskan ostoa. Onneksi anoppi toi narsisseja, niin ei tarvitse enää pähkäillä. Lumoavaa seurata, kun ensimmäiset nuput aukeavat melkein silmissä.


Lisää keväistä väriterapiaa pitää tietysti löytyä sukkalaatikosta:


Pacific Reef

Lanka: Drops Fabel, violetti, 50 g + Colinette Jitterbug, Mint Julep (?), n. 30 g
Puikot: Knit Picks Symphonie, 3.25 mm

Näistä tuli naminnäköiset, mutta vähän lököt. Konepesu tuntui kyllä auttavan siihen vaivaan, eikä tällä kertaa aiheuttanut mitään ei-toivottuja transformaatioitakaan. Ohje on aika lailla ulkomuistini perussukkaa, mutta ajatus lähti näistä Hannan ja Hillasen ihanista "räjähdyssukista". Yritin pääasiassa pitää raidoituksen 1+3 -levyisenä. Kärkiin efektiväriä oli tosin lisättävä asteittain, jotta saisin yhden Fabel-kerän venymään sukkapariksi asti – aika uroteko mielestäni. Neulottu 60 silmukalla varresta varpaisiin päin, jos jotakuta kiinnostaa. Kuvausrekvisiitta on poimittu korkeimman omakätisesti Maltalta.


Tuo trooppinen turkoosi on siis taannoin tilaamastani Jitterbug-yllätyspussista, jonka antimista on muuten jossain välissä syntynyt tämmöinenkin:


Colorimetry (Knitty, Winter 2006)
Lanka: Colinette Jitterbug, Copperbeech, n. 25 g
Puikot: metallia, 3,25 mm (ne newhavenilaiset)
Nappi: metallia, ompeluboksin kätköistä

Kolmas Calorimetryni. Näitä näkyy syntyvän suunnilleen yksi vuodessa. Aina yhtä käteviä käyttää ja helppoja tehdä. Lankaa kuluu minimaalinen määrä ja se voi olla melkein millaista vaan – tosin mielellään nättiä. Tässä tapauksessa viehätys on värityksessä, joka on erikoinen muttei levoton. Ensimmäinen puolikas tuli muuten neulottua Charles de Gaullen lentokentällä Pariisissa. Yöllä. Nukutti ja nälätti niin vietävästi, mutta onneksi oli jotain tekemistä...

Sunnuntairuoaksi meillä on jälleen jännää ulkojapanilaista herkkua eli tätä:


Teen カレーライス:a eli kareeraisua Golden Curry -paketin ohjeen mukaan, mutta korvaan lihan soijasuikaleilla. Mukana on siis runsaasti sipulia, porkkanaa ja perunaa. Jotenkin lämpimän ja kodikkaan mausteista pöperöä – noin valovuoden päässä sushin makumaailmoista, mutta mikäs siinä. Tän ja Spotifyn voimalla sais syntyä pari sivua gradua (myös) tänään. Yöpöydällä odottelevat myös Miehet jotka vihaavat naisia ja Humiseva harju, jos elämä käy liian yksitoikkoiseksi.