Niin
paljon valmiina. Niin vähän valokuvattuna. Mur, olen olosuhteiden uhri.
Tässä nyt
kuitenkin jotain näyttöä siitä, etten ole käynyt talviunille. Vielä. Päinvastoin,
ottaen huomioon, että tämä projekti hibernoi laatikossani melkein kaksi vuotta,
olen pikemminkin harjoittanut kovan luokan nekromantiaa.
Lanka:
Novita Nalle Aloe Vera, metsänvihreä, n. 110 g
Puikot:
3,0 mm
Koska,
hei, pitäähän seminaareissa nyt tehdä muutakin kuin istua hiljaa paikallaan?
Aina pitää tehdä jotain muuta kuin istua hiljaa paikallaan! Ja neulominen nyt
on monissa tilanteissa niitä vähemmän epäkohteliaita vaihtoehtoja. Vastahan
julkaistiin tutkimuskin, jonka mukaan silmukoiden siirtely parantaa
keskittymiskykyä luennoilla. Ainakin itselläni neulominen pitää aivoissa yllä
sellaista miellyttävää, hiljaista taustahurinaa, eikä ajatus karkaa sfääreihin
niin nopeasti, kun käsillä on muitakin henkisiä tehtäviä kuin passiivinen
vastaanottaminen. Eikä kukaan luennoitsija tai kanssaopiskelijakaan vielä toistaiseksi
ole niin pahasti puuhastelustani sydämistynyt, että olisi minulle mitään
sanonut. Ehkä se johtuu siitä, ettei minun tarvitse koko aikaa katsoa, mitä
neulon? Eli onnistun ehkä näyttämään tarkkaavaisemmalta kuin muistiinpanoja
suhertavat? Ja käytän yleensä hiljaisia puupuikkoja. Oveluus on juurikin sitä,
että osaa oikeuttaa tekemisensä, tekipä sitten mitä hyvänsä, hyvät naiset ja
herrat.
Olen kyllä
aika ihastunut noihin epäsymmetrisiin palmikoihin. Aivan yhtä oivaa suomalaista
sukkadesignia kuin taannoiset Kalajoetkin! Simppeliä, mutta kaunista.
Valitettavasti vain ahnehdin niin pitkät varret, että jouduin neulomaan toisen
sukan varpaat toisen värierän kerältä. Kuten noista kuvista kovin kivuliaasti
käy ilmi.
No, mutta.
Lämmittämään minä nämä tein, enkä takanreunalle.
PS: Sain Aina on aikaa -blogista "I heart your blog" - tunnustuksen, josta kiitän nöyrimmästi, oli se sitten nepotistinen tai ei. Myös Villasukat ja Pipa antoi minulle jo kauemman aikaa sitten Liebster Blog -tunnustuksen, josta olen aiemmin unohtanut mainita, koska olen sellainen kuin olen. Vaikka en oikein ymmärräkään tällaisten kiertojuttujen päälle, eivät tunnustukset suinkaan mene ohi korvieni, vaan ilahduttavat aina. Kiitos! :)
