Noro-neitsyys meni. En ollut kännissä, pelkästään sentimentaalinen. Mikä tarkemmin ajatellen saattaa olla vielä huonompi peruste. Joka tapauksessa: Sekkun valmistus lopetetiin, enkä minä voi vastustaa viimeisiä tilaisuuksia.
Lacy Baktus (Terhi Montosen Flickr)
Lanka:
Noro Sekku, 45 g, värisuora 2
Puikot:
3,25 mm
Pakko
myöntää: nämä värit ovat todella kokuttavia. Alunperin kammosin, että
lopputulema olisi liian kirjava minkään muun kuin kokomustan kanssa käytettäväksi.
(Olisin siis näyttänyt jokaiselta kuvataideopettajaltani ikinä.) Mutta kun
huivin kietoo kaulaan, kaikki värit eivät näykään joka ilmansuuntaan kerralla.
Haa! Ohjevalinta on myöskin aivan nappi: reikärivit rytmittävät värinvaihtoja
kivasti ja tuovat huiviin kesäistä keveyttä – aivan niin kuin halusinkin. Nyt
kelpaa huiveilla jokaisena vuodenaikana.
Valitettavasti
olen tyytyväinen vain lopputulokseen, en prosessiin. Kerässäni ei nimittäin
ollutkaan lankaa kuin 45 vaivaista grammaa – luvatun 50 gramman sijasta. En ole
niin pikkumainen, että välittäisin mokomasta kymmenen prosentin vajakista
muuten, mutta suunnitelmani langankäytön optimoinnista se torpedoi täysin. Loppukärjestä
uupui liki kymmenen senttiä, kun lanka jo loppui. ("Neulon nopeammin, että
lanka ei ehdi loppua" -suunnitelma ei muuten toiminut yhtään.) Noh, paluu
puoleenväliin, turhauttava rämpiminen takaisin – eikä uusikaan arvio ollut
aivan täydellinen. Jouduin neulomaan viimeiset kuutisen raitaa eriväriseltä kerältä.
(Kyllä, hankin Sekkua peräti kahden huivin edestä!)
Harkitsin
valmistajalle valittamista, mutta pelkäsin, että joku olisi tehnyt seppukun.
Kuvauspaikkana
toimi muuten Mikkelin Astuvansalmi. Kävin ihastelemassa luolamaalauksia serkkuni
kanssa, ja huivi sattui olemaan mukana.
Maalausten
näkeminen muistutti minua eräästä retkestäni Lahden observatorioon. Onko nyt
ihan varma, ettei joku tehnyt näitä sormiväreillä viime viikolla? Ja onko nyt
ihan varma, ettei tuo ole vain tarra kaukoputken kauemmassa päässä? Epätodellista.
Outoa. Että joku on läntännyt kätensä tuohon 4 000 vuotta sitten ja jälki näkyy
vieläkin.
Kuvarykelmään kuului myös jännittäviä sarvipäisiä hahmoja ja lapsellisia lehmiä, jotka eivät näy kuvassa kovin hyvin. Kannattaa itse käydä katsomassa.
Muita
kesän ihmeitä:
Lappeenrannan
Hiekkalinna oli tänä vuonna hienompi kuin koskaan! Teemana Kalevala. Sankarina
Ilmarinen. Supersepästä oli mahtava Steampunk-versio:
...ja
melkein yhtä mahtava Miffy-tatuointiversio:
Kävin myös
Heinolan lintutalolla rakastumassa pöllöihin. Oma asio otus olisi kiva. Ja poikaystävä sai kuvan helmipöllön
haukotuksesta.(Awwww!)
Jokakesäisenä ilonani olivat tyynet yöttömät yöt.
Mutta
vaihdan ne syksyn kirpeyteen any day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti