30.12.2013

Green is the Color

Tämän vuoden jouluneuleisiin kehittyi aivan itsestään aika ennalta-arvattava ja yksitoikkoinen teema: vihreät raidat. Tämä selittynee sillä, että kaikki materiaalit löytyivät valmiina omista varastoista - ja jokaisen neulojan varastoista on varmaan aika helposti luettavissa varastoijan lempiväri. (En vielä marraskuussa tiennyt, että minulla on ensi vuonnakin rahaa, joten...)


Ihme kyllä päättelyn ja paketoinnin välillä oli yksi aurinkoinen aamu. Ja ihme kyllä tajusin juuri tuona aamuna räpsiä muutaman kuvan ennen työhuoneelle lähtöä. Muussa tapauksessa tästä ei olisi tullut yhtään mitään, koska aurinkoa ei ole kyllä sen koommin näkynyt.

****

Päällimmäisenä kasassa on perinteiset villasukat perinteisestä Seiskaveikasta. Ettei tämä kaikki olisi ihan kohtuuttoman tylsää, päätin jättää varvasosan ekstraleveäksi ja raidoittaa peräti kolmella värillä. Kolmen kerän yhtäaikainen hallinnoiminen kasvattaa kyllä luonnetta, mutta näin pystyin käyttämään myös vajaampia keriä ja saamaan väreihin valinnanvaraa. Tästä yhdistelmästä tuli mieleen Swamp Thing. (Mikä on siis hyvä asia, jos joku ei tajunnut.)


 ****

Äiti sai Huurre-huivin. Jonka kaverina tässä on helmenharmaasta Novita Tennesseestä neulottu tähtikoriste. Näpräsin niitä kaksi (samalla kun katsoin puolella silmällä Black Booksia) ja pujotin valmiit tuotteet vanhemmille ja appivanhemmille lahjaksi ostettujen glögi- ja tervalikööripullojen kaulakoruksi. Karolina Eckerdalin erittäin suositeltava Stjärna-ohje löytyy Ravelryn kautta, ja ripustuslenkiksi näihin kehitin ihan vain kaksivärisen letin. Kannattaa todellakin pistää ensi vuoden jouluaskartelulistalle - helppoa, nopeaa ja söpöä!


Ympyrähuivi sen sijaan on totaalisen improvisoitu. Huurre on Novitan tämän syksyn muovinen ja mohairinen uutuuslanka, josta menin jo kokeilemaan itselleni Jeweled Cowlia - hivenen epätyydyttävällä ja toistakseksi bloggaamattomalla lopputuloksella. Totesin jo tuolloin, että lanka sopii kyllä ympyrähuiviksi, mutta kuviot olisi syytä tehdä langan ehdoilla. Niinpä vaihtelin pintaneuletta lankaan printatun raidoituksen mukaan: suurin osa vihreistä pätkistä on sileää nurjaa ja suurin osa valkoisista pätkistä sileää oikeaa. Alkuun ja loppuun neuloin muutaman kerroksen "ainaoikeaa" eli vuorottelin nurjia ja oikeita kerroksia ehkäistäkseni rullautumista. Joihinkin siirtymäkohtiin ja kaulurin keskelle tein yllätykseksi reikäkerroksia (eli lk + 2 o yhteen koko huivin ympäri). Yhteen reikäriviin koukkuilin jopa samean sateenkaaren värisiä helmiä, jotka tuosta Jeweled Cowl -kokeilusta jäivät yli.


Lopputulos on oikein käyttökelpoinen. Huurre on huomattavasti miellyttävän tuntuista päällä kuin puikoilla, ja valmis huivi meni oman kaulan ympäri peräti kolme kertaa, joten kappaleen pukemisessa on totisesti valinnanvaraa. Tätä tekelettä ei myöskään tarvitse hoitaa pingottamalla toisin kuin joitain aiempia joululahjahuiveja, joita ei varmaankaan ole oikein raaskittu käyttää... (Käytettäväksi ne on tehty toki.)

****

Velikin sai huivin - ja juuri sen verran pitkän, että senkin voi pukea usealla eri tavalla!


Note to self, että sopiva huivin pituus on suurinpiirtein lantiolle, kun sen pujottaa niskan taakse alemman kuvan osoittamalla tavalla. Ylipitkät huivit ovat toki boheemeja, mutta varsinkin matkustellessa työläitä. Huomatkaa myös pöllöteeman jatkuminen: mies osti minulle pikkujoululahjaksi korun Jyväskylän Paviljongin joulumarkkinoilta. Se on kaikessa kylkiluisevuudessaan ja mustasilmäisyydessään aika hurmaava.


Tämäkään malli ei ole järin monimutkainen. Otin mallia Cerus-huivista, mutta sehän on vain poikittain neulottua linen stitchiä. Eli sileänä neulottuja ja neulomatta nostettuja silmukoita, ei sen kummempaa. Kahdella värillä raidoitettuna tulee kivaa, kudotun näköistä pintaa. Tässä käytin mustaa Nallea ja vihreänkirjavaa (mukavasti muumioitunutta) Nalle Coloria. Puikkoina muistaakseni 5 mm pyöröt. Toivottavasti huiville tulee käyttöä - ainakin mätsäsin värit viimejouluisiin Cthulhu-lapasiin.


Jokin tuossa muka-kudotussa pinnassa nyt kiehtoo. Edellisessä Knitty-numerossa ollut Princess Franklin -kauluri on ihan pakko saada! Ja elättelen jostain syystä ajatusta myös leveästä, tartaanihenkisestä huivista... (En aina ole ihan perillä siitä, mitä aivoni suunnittelevat ja miksi.)
Tweediä! Rowan-kuvastoja! Ja englantilaista maalaisromantiikkaa! Mulle heti.

20.12.2013

Pöllömpää joulua

Taas hiipi kohdalle se aika vuodesta - pitäisi keksiä jotain kivaa kymmeneen kirjekuoreen. Tutustuin opiskeluvaihdon aikana moniin hienoihin ihmisiin, joita en valitettavasti näe kovin usein, koska suurin osa heistä majailee joko Jenkeissä tai kotimaissaan - Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Hollannissa, Puolassa, Sveitsissä, Thaimaassa... Mutta onneksi kirjeenvaihtoyhteyksien ylläpitäminen on viehättävän vanhanaikaista ja muutenkin mukavaa. Tästä vuodesta ei yksinkertaisesti löytynyt valoa, voimia tai aikaa virkatuille tai neulotuille joulutervehdyksille. Mutta onneksi on hamahelmet!


Mummon korttiin tuli ihan perinteinen teksti ("Kaunista joulunaikaa!"), mutta muille kirjoitin pienen talvirunon Robert Frostilta (1923):

The way a crow
Shook down on me
The dust of snow
From a hemlock tree

Has given my heart
A change of mood
And saved some part
Of a day I had rued.

Pöllökortteihin tosin vaihdoin crow''n tilalle owlin. Tuhoaahan se yhden loppusoinnun, mutta kyllä kirjallisuudessakin pitää priorisoida. Ja minä arvostan merkityksen muotoa korkeammalle. Sitä paitsi vaihtarikaverini opiskelevat kaikki jotain jotain muuta alaa - bisnestä, politiikka, historiaa, psykologiaa... Ei ne siihen kuole.


Alkuperäinen ajatus oli tehdä lumihiutaleita, mutta jo muutaman sellaisen jälkeen keksin pöllöt. Pöllöthän ovat riemastuttavia, eivätkä niin ällöperinteisiä, joten niitä syntyi sitten montaa eri väriä. Pujotin niin hiutaleisiin kuin pöllöihinkin pätkän virkkauslankaa ripustuslenkiksi. Lopuksi teippasin luomukset mustiin korttipohjiin, joihin kirjoitin tervehdykset hopeisella geelikynällä. Inspiraatiota helmimalleihin haeskelin Pinterestistä.


Espanjalainen, juustotehtaassa työskentelevä kaverini - jolle en enää ole yhtään katkera siitä, että se voitti minut Mario Kartissa - kehui, että viimevuotinen pikkusukka oli omaperäisin joulutervehdys, jonka hän on koskaan saanut. Tietysti piti tänä vuonna yrittää pistää vielä paremmaksi. Mielestäni onnistuin:


Olen tosin tietoinen, ettei minun tummapaahtoinen huumorintajuni aukea ihan kaikille...
Kun kortit oli saatu postiin, huomasin, että ehtisin ehkä kuitenkin virkata pikkutervehdykset parille kotimalaiselle kaverille - onhan Suomessakin oltu kilttejä tänä vuonna. Kävin näiden kavereiden kanssa Budapestissa, ja totesimme matkan aikana jääneemme kaikki jälkeen kännykkäkehityksestä. Kellään meistä ei ollut - eikä vieläkään taida olla - älypuhelinta, joten oli suunnistettava vanhanaikaisesti ilman nettiä ja GPS:ää. No mutta, kyllä vanhatkin puhelimet voi pukea tyylikkäästi! Ei museoesineitä sovi säilyttää harmaassa, parittomassa sukassa! (Kuulitko, nainen!?)


Virkkasin sitten tämmöiset söpöt kotelot - kännyköille, iPodeille, (käyttämättömille) koirankakkapusseille tai mille nyt hyvänsä. Pääsinpä samalla hyödyntämään uutta, mittavaa nappikokoelmaani!
Kirjovirkattuun pussiin otin mallia täältä ja pöllöpussiin täältä. Muokkasin kyllä molempia himpun. Lankoina käytin Novita Tennesseetä (musta, hopea) ja Menita Cotton Dreamia (minttu). Pöllössä on jotain muitakin pätkiä (varmaankin oranssia Seiskaveikkaa ja laivastonsinistä Novita Butterflyta).
Ihan ei ollut varaa ostaa pusseihin uusia kännyköitä, joten ostelin sopivan kokoisia suklaita - ei tarvinnut aivan tyhjin vatsoin lähteä joulupostiin.

Loppuja työpajan tuotoksia en voi spoilata ennen aattoa...! Olkoot pöllöt puolellanne pyhinä ja myös ensi vuonna. (Aloitan vielä Athene-kultin.)