Jukstapositio

Sisustan uutta kämppää hyvin itselleni ominaisella tavalla: sommittelemalla kauniita kuvia kaikkialle, missä näyttää olevan liikaa ahdistavan tasaista pintaa. Menin jopa niin pitkälle, että kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni decoupage-tekniikkaa ja päällystin naarmuuntuneen Ikean sohvapöydän vihaisilla Batmaneilla.

Projektiin tarvittiin:

1 dyykattu Lack-sohvapöytä (jonka pintaa tässä tapauksessa hätäparanneltiin hionnalla ja hyvin myrkyllisen hajuisella akryylimaalilla)

4 irtonumeroa Greg Ruckan käsikirjoittamia Detective Comics: Batman -sarjiksia 2000-luvun alusta. Löytyivät antikvariaatista huokeaan kappalehintaan. Tykästyttiin erikoisiin, yhden tai kahden värin eri sävyillä pelaaviin kuvituksiin. (Lehdet täytyy tietysti lukea ennen pakannallisen leikkausoperaation aloittamista! Samalla voi nauraa sisäsivuilta löytyville muro- ja videopelimainoksille jotka ovat jenkkiläiseen tapaan kornimpia ja runsaslukuisempia kuin laki sallii.)

1 pienehkö purkki vesiliukoista keskikiiltävää lakkaa + pienehköjä pensseleitä, joista EI irtoa karvoja. Ellet sitten välttämättä halua Batmaneillesi yllätysviiksiä.

1 jugurttikuppi, johon yrität epätoivoisesti sekoittaa erikeepperistä ja vedestä sellaisen mikstuuran, joka olisi riittävän notkea levittyäkseen helposti mutta kuitenkin sen verran tömäkkä etteivät kuvat vety ja kupruile.

Asiaa saattavat edistää myös vakaa saksikäsi ja palapelejä rakastavat aivot.

Proseduuri:

1. Etsi kuuleimmat ruudut ja laikkaa ne sumeleimatta irti. Jos kuvittelet tekeväsi dramaattisemmat rajaukset kuin alkuperäinen taiteilija, saat ilman muuta leikata myös keskeltä ruutua.

2. Sommittele ruudut hieman lomittain valitun (ja tästä huomionosoituksesta silminnähden pakahtuvan) huonekalun päälle. Saat lisäpisteitä, jos konteksteista irrotetut ruudut tuntuvat muodostavan uusia keskusteluja tai tarinanpätkiä. (Sasha: "Who's house is this anyway?" Batman: "It's yours." *alkaa penkoa tavaroita*) Kun olet järjestellyt asiasi just eikä melkein, kannattaa todellakin ottaa koko komeudesta valokuva tai pari. (Voit ehkä kuvitella muistavasi minkä kulman halusit minkäkin päälle, eikä se todennäköisesti ole vaarallisin kaikista harhoista, joita elättelet, mutta on ihan oikeasti – ihan totta – vähän tyhmää tehdä kaikki mahdollinen vaikeimman kautta.)

3. Sekoita erikeepperisi, valitse aseesi, mene talon kuumimpaan paikkaan ja ala pähkäillä, missä järjestyksessä kuvat pitäisi laittaa, että ne saisi kerralla osumaan juuri niin kuin haluat. Totea, että keskelle jää kaikesta huolimatta kauhea aukko. Etsi uusi, isompi kuva ja paikkaa arviointivirhe sillä.

4. Vietä päivä munakello kaulassa, että varmasti muistat vedellä päälle uuden lakkakerroksen aina parin tunnin välein. Suosittelen levittämään lakan joka toinen kerros pysty- ja joka toinen kerros vaakasuuntaan, koska pensselin harjaksista jäi ainakin tähän huonekalulakkaan kevyt tekstuuri. Taisin itse sutia viisi tai kuusi kerrosta.

5. Ihaile aikaansaannostasi ja tuskaile seuraava kuukausi, missä kotisi nurkassa tämä hienous pääsisi parhaiten oikeuksiinsa. Keitä teetä ja ajattele tyytyväisenä, ettei maailmassa ole ketään, joka voisi nostaa jalkansa juuri samanlaiselle pöydälle. Kerro tämä ylpeänä kaikille blogissa ja Facebookissa – pääset samalla eroon parista sellaisesta Facebook-kaverista, joita ei ole pitkään aikaan huvittanut lukea juttujasi muutenkaan.

Voi olla vaikea uskoa, mutta idea tähän projektiin tuli mieheltä. Minä vain toteutin. Sillä oli nimittäin oma projekti vireillä:

Roskis Saksan armeijan vanhasta jerrykannusta. Yläosa irti rälläkällä, väliin messinkisaranat ja sisäpuolelle puiset ohjurit – tadaa. Kaikkea mäkin annan kuulemma tuoda olohuoneeseeni, mutta meistä tämä on aika uniikki. Voi olla ettei sitä edes raaskita käyttää roskiksena, jolloin siitä tulee työkalupakki. Kuulemma.

Sitten vielä astetta helpompi sisustusprojekti: totesin muuttopenkomisen keskellä, että meillä on suuri määrä todella kauniita postikortteja, joita minä olen lähettänyt kotiin retkiltäni ja joita itse olen saanut sukulaisilta ja ystäviltä ympäri maapalloa. Päätin lätkiä niitä sinitarralla yhteen seinään ja todella hieno kollaasi tuli! Toivottavasti päivittyy tiuhaan. (Eli postia tulemaan, kiitos.)

Uuden kämpän ehdottomasti hienoin varustus on kuitenkin klaffipöytä, johon olen perustamassa omaa työpistettä.  Ensimmäinen työpöytäni kuuteen vuoteen ja monimutkaisin Ikea-kasaus ever.  Mutta kyllä tässä yhden väitöskirjan tekee. Ehkä jopa opettelee ompelemaan koneella. (En ole ihan varma, kumpi näistä pyrkimyksistä on kunnianhimoisempi, koska kaikenlaiset koneet vihaavat minua.) 

Voisi tähänkin tosin jotain koristeita maalailla. Ja olohuoneessa roikkuu nyt valkoinen paperivarjostin. Ällöttävää. Se täytyy turmella.

3:3

Uusi, suurempi kämppä – uusi, suurempi keittiö – uudet, suuremmat rievut. 

(Tietysti myös uudet, suuremmat suunnitelmat.) 

Langat: Menita Cotton Dream, savunsininen, 50 g ja karkkivihreä, 45 g; Novita Bambu, khaki, 45 g 

Puikot: 3,5 mm; Koukku: 3 mm 

Kolmesta pikkukerästä kasvikuitulankaa syntyi siis kolme ylen jännittävää keittiösoturia: 

A.) Yksi pitkulaisempi rätti hyväksi havaitulla Ballband Dish Cloth -ohjeella. Tällä kertaa sävyissä minty fresh. Tai ehkä kilpikonna. 

B.) Yksi nenäliinamainen bamburätti. Innoitus löytyi täältä, mutta sävelsin kyllä loppujen lopuksi ihan omiani. (Jossain marketissa sattui olemaan tarjouksessa Novitan uutta Bambua. Siinä sisustusvimmassani sitten kysyin (juuri siviiliin kotiutuneelta) mieheltä, minkä värisen tiskirätin tekisin. "No, khaki tietysti, koska se on militaarisin." Virkkasin siis tähän sotilaalliseen esitykseen ylen miehekkät simpukkapitsireunat. Why, yes, I do exist to f*ck your mind up. Ja kykenen kuulemma myös hyvin uskottavaan troll-faceen.) 

C.) Yksi paksumpi, hiellä ja tuskalla virkattu rätti eilen tein -blogin ohjeella. Ei ollut perfektionistin juttu ensinkään noiden raitojen veteleminen ja yhteen sovittaminen, vaikka tekniikka sinänsä olikin hauska. Purin ja kiroilin paljon ja vieläkin siellä on sellaista vänkyrää, ettei äitikään voi niitä rakastaa. Riepu raukka. Ensi kerralla sitten vähän vähemmän symmetriaa ja kunnianhimoa vaativa kuvio. (Ehkä lohikäärme...! ...Tai menenpä heittämään tuon virkkuukoukun ulos ikkunasta, ennen kuin aloitan taas.) 

Tuo uusi Bambu ei muuten ollut lainkaan hassumman tuntuista – voisin hyvin ostaa uudestaankin, jos tarvetta ilmenisi. Menitan langat taas ovat marinoituneet kaapissa jostain viime kesästä, kun kävin Kiasman sarjakuvanäyttelyssä ja tein samalla heräteostoksia. Ihan napakka ja kauniisti kiiltävä puuvillalanka, mutta halkeilee kovasti eikä juuri eroa DROPSin vastaavista.