Ruutu, ruutu, ruutu

Kyllä käsitöilläkin on jotain yhteistä sarjakuvien kanssa. (Kaikella on!) Silkkaa arthrologiaa – eli ruutudynamiikkaa molemmat. Ei tavitse kuin hahmottaa systeemi. Yksinkertainen, ihana, looginen systeemi... 

Varisverho/Crow Curtain 

Lanka: 6-säikeinen kalalanka 

Koukku: 2,0 mm 

Tein pitkästä aikaa tilaustyön: tietynkokoinen valoverho tiettyyn pikkuikkunaan. Ja lisäksi toiveissa oli "jonkun ison linnun" kuva. Lienee sanomattakin selvää, että sopivan mallikaavion löytäminen kuulosti jo kättelyssä hankalalta. Joku realisti olisi saattanut todeta, että mahdottomalta. Tuhlasin siihen silti aikaa, koska never give up the chase. 

Typerä, itsepäinen minä. Eihän oman ruutuvirkkausmallin suunnitteleminen ole temppu eikä mikään! 

Laskin siis mallitilkun avulla, kuinka monta ruutua pystyyn ja vaakaan tuottaisi halutut mitat. Koska riittävän isoa ruutupaperia ei ollut käsillä, halkaisin konseptiarkin ruudut neljään osaan ja rajasin itselleni laskujen mukaisen karsinan – se oli se vaikea osuus. Enää ei tarvinnut kuin luonnostella tilaan sopiva lintu sekä tussata ääriviivoille ja niiden sisään jääneet ruudut. Ilahduttaakseni muita ruutuvirkkaajia ja ornitologeja, siistin luonnoksen myös Excel-taulukoksi. Sen voi ladata ilmaiseksi Ravelrysta, täältä. (Jo toinen oma design! Kenelle saan suunnitella seuraavaksi?) 

 

Materiaalina on muuten käytetty muinaista kalalankavyyhteä, jonka tongin esiin mummolan vintiltä, huuhtelin järvessä ja kuivasin kesäauringossa. Kaikin puolin kotikutoinen tuotos, siis. Väitettiin, ettei se olisi ihan oikean kokoinen, mutta sitä en usko. Jätin tarkoituksella hieman pingotusvaraa, jotta lintu istuisi ikkunalle kauniimmin. Kalalanka on yllättävän joustavaa ja kaipaa pientä pahoinpitelyä. 

Mutta ei tässä vielä kaikki! Pieni pääni on jo hetken kehitellyt toistakin ruutuideaa: 

Companion Cube grannies! Mikä edustaisikaan paremmin Aperture Sciencen kodikasta, kutsuvaa, äidillistä lämpöä... Tämä on niin järkyttävän ilmeistä! Olin hyvin yllättynyt, kun nopea googletus ei nostanut pintaan vastaavaa ideaa. Tästä tulisi tyylikkäin peitto ikinä, jos joku jaksaisi tehdä... 

Tietysti olen jatkanut myös seinilleni rakentuvaa ruutukertomusta. Millaisilla mielenmutkilla näistä saisi yhtenäisen tarinan? Väitän, että yllättävän yksinkertaisilla. 

(Anteeksi kökkö kuva - ne nyt vaan ovat kovin valovoimaisia.) 

Ostin Oxfordin Blackwellsiltä ja olen syvästi ihastunut. Myös Jekyllin dekantteri, tekstuaalinen Moby Dick tai Nevermore-jalkainen Korppi olisivat kelvanneet, mutta aikuisuus on kuulemma valintoja. Juuri näistä tuli hyvä kokonaisuus, ja siitähän tässä kaikessa lopulta on kyse...

Prohibited Liquids

Parit impulssisukat ovat jääneet vaille esittelyä.
Gootti/art nouveau -henkistä kiekuraa vastaväreissä.
Elämässä ei koskaan voi olla liikaa kiekuraa, eihän?

Green Fairy 

Ohje: Absinthe (Knitty, spring 2009) 

Lanka: Knit Picks Stroll Tonal, springtime, n. 70 g 

Puikot: 3,0 mm 

Kuten kuvista voi päätellä, nämä ovat olleet käytössä jo keväästä asti. Ja lanka on odottanut kärsivällisesti vuoroaan jo Amerikan-reissusta asti. Älkää siis kysykö, mistä olen ostanut Knit Picksiä – sitä ei taida saada Suomesta vieläkään. Ei sillä, että toista kerää kaipailisin. Edellistäkin on vielä jäljellä liki kolmannen sukan verran, ja omaan makuuni se on turhan löllöä sukkalangaksi. 

 Paitsi Lontoosta, pidän muuten kovasti myös Prahasta. Ja Body Shopin absintintuoksuisesta käsivoiteesta. Paras tuoksu ikinä! Kuin äärimmäisen intensiivinen koivu. 

Blood Bank 

Ohje: Kristi, Cookie A:n kirjasta Sock Innovation 

Lanka: Novita Pikkusisko, beige + Kool Aid (Tropical Punch), n. 80 g 

Puikot: 2,5 mm 

Pikkusisko-lanka sattui silmiini pian ilmestymisensä jälkeen ja aiheutti synapseissani jonkinlaisen ketjureaktion. Kaapissa lojui paljon punaista Kool Aidia, Prismassa paljon halpaa mutta tylsän väristä sukkalankaa. Joulunpunainen on todella blaah, kuten on beigekin, mutta jos uittaisin beigeä lankaa todella vahvassa, joulunpunaisessa Kool Aid -liuoksessa, syntyisikö siitä syvä, kevyesti murrettu verenpunainen? 

...no, ei ihan. Vähän vaaleaksi jäi, mutta raitaefekti onnistui tällä kertaa niin hienosti, etten viitsinyt lisätä toista kerrosta. Sen sijaan osaan ylikompensoinnin jalon taidon suorastaan epäterveen hyvin, ja sovelsin sitä tähänkin: DNA-kierteistä ja vanhoista apteekkilogoista muistuttava palmikkokuvio tuo veri-ideaa esiin jopa vähän hedelmäboolimaisissa väritunnelmissa. 

Myönnän suoraan, että toinen sukka on vieläkin tekemättä. Kun puikoilla on pari muuta paria.

London Love

Lontoo on lempikaupunkini maailmassa. Ja jos olisin kaupunki, olisin Lontoo.

Heti kun täytin 18, lensin Lontooseen. Ja sen jälkeen olen ruokkinut Lontoo-riippuvuuttani käymällä Lontoossa muutaman vuoden välein. Haluaisin joskus asua Lontoossa. En yllättyisi, jos kuolisin Lontoossa.

Lontoo, London, Londres.

Jos jonkun todella tarvitsee kysyä, että miksi, niin koska steampunk. Koska sopiva ilmasto. Koska tee, kirjakaupat ja museot. Koska loistava Neverwhere-metroverkko. Koska maisemat ja mysteerit. Koska Dracula ja Dickens, Sherlock ja Woolf, Jekyll ja Hyde ja vaikka kuka. Lontooseen sijoittuvia sarjakuviakin osaisin luetella ainakin viisi – ilmeisimpänä From Hell. Lontoossa on kaikkea mitä ihminen voi kaivata ja vielä miellyttävän epätasapaksussa paketissa. Paljon on tullut nähtyä ja vielä niin paljon on näkemättä... Onneksi sinne ei ole pitkä matka!

Scalene (Carina Spencerin Ravelry-kauppa)

Lanka: Shibui Knits Sock, 50 g sävyssä honey ja n. 75 g sävyssä peacock

Puikot: 4,0 mm

Tämä oli niin nokkelannäköinen huivi, että oli pakko ihan saada! Ihanaista Shibui Sockia sattui löytymään tarjouksesta juuri, kun haikailin lankoja. Ja viime silmukat tuli pääteltyä juuri, kun pohdiskelin, minkä huivin ottaisin työmatkalle mukaan. Täydellisyyttä alusta loppuun, siis. Pakko tehdä vielä toinenkin, ohuemmasta langasta ja eri väreissä – ohjeesta kun löytyy silmukkamäärät kolmelle erivahvuiselle langalle.

Ja tulihan Lontoostakin ostettua vähän huivilankaa! Käväisin I Knit Londonissa, joka sijaitsee Waterloossa, yllättävän lähellä London Eye'ta. Vihreä on kaupan omaa merkkiä I Knit or Dye. Tässä laadussa rullaa mukana ohut kimallesäie, mistä nimi Ziggy Stardust. Scholler+Stahlin liukuvärjättyä Daphneakaan ei saa Jyväskylästä, joten otin sitäkin herätekerän.

Ostelin kyllä koko kasan muutakin pientä, kuten kuvasta näkyy. Pääasiassa kirjoja (noin viidestä eri kaupasta), karkkia (Malteserssss!) ja etikkasipsejä (nom). Pieni suurennuslasi löytyi Portobello Roadin antiikkikaupasta (Alice's). Veikkaan kyllä uusiotuotannoksi, koska oli niin halpa. Toisaalta juuri niin halpa, ettei voinut jättää ostamatta - pikkusilmukoiden laskeminen ja lähiluku sanan varsinaisessa merkityksessä alakoot! Pöllön sain lahjaksi mieheltä, joka ehti pyöriä British Museumin ilman minua. Huomatkaa myös Oxfordin yliopiston kirjaston musta-kultainen kirjanmerkki.

...Mutta ehkä kaikkein parasta Lontoossa on se, että sinne sijoittuu niin monta tarinaa ja että sieltä on nähnyt niin paljon valokuvia jo ennen ensivisiittiä, ettei se oikeastaan tunnu oikealta kaupungilta ollenkaan. Tälläkin kertaa shoppailukierros kulki Cavendish Squaren kautta. Veikkaisin, että Tohtori Lanyon olisi voinut asua, say, tässä talossa?

Ja tämän maiseman olen tainnut nähdä parinkin ajopelin trailerissa. Tällä kertaa se tuli katsottua ensimmäisestä persoonasta, double-deckerin yläkerrasta.

Fleet Streetillä käytiin ihmispiirakalla... (Vaikka Sweeney Todd olikin syvästi pettymyksellinen, ja korni jopa Tim Burton -leffaksi.)

South Bankia marssittiin (taas!) edestakaisin Hustle-sarjan tyyliin. (Mahtava ja ihan aliarvostettu BBC-sarja. Ekat kaudet pyörivät Suomessakin nimellä Kelmien kerho.)

Enkä ole ihan varma, kuinka moni Sherlock Holmes -museossa kävijä muistaa, ettei Baker Streetillä varmaan oikeasti ole asunut ketään niin älyttömän nimistä. Varsinkin kun tämän "221b":n oikea numero on muistaakseni 239.

Mutta eihän Lontoosta koskaan tiedä...?

Taivuin siis steampunk-päissäni käymään lopulta Sherlock Holmes -museossakin. Matkani varsinaisessa päämäärässä, Oxfordissa taas oli vaikea olla törmäämättä Tolkieniin ja Philip Pullmaniin, joten reissusta muodostui varsin kirjallisuuspainotteinen. (Junan ikkunastakin näkyi muuten sellaiset hurmaavat Austen/Brontë-maisemat, että huh huh.) Jos saan aivojeni palaset joskus kerättyä, avaudun tästä aiheesta vielä ensi jaksossa. Ehkä.