On kahdenlaista lankaa: sellaista lankaa, jota ehdottomasti tarvitset, ja sellaista lankaa, joka varmaan pitäisi joskus käyttää johonkin. Jos tämän merkinnän lukija on itsekin neuloja, on hyvä lukija varmasti itsekin tuskitellut niitä nurkissaan pyöriviä koreja, laatikoita ja paperikasseja, joista tuntuu ojentuvan yhä uusia lankalonkeroita joka kuukausi - vaikka yrität kävellä töihin jotain muuta reittiä kuin sen lankakauppakadun kautta. Älä väitä, ettei välillä ahdista. Kaupassa se kerä oli pakko saada, mutta nyt olet odottanut sitä täydellistä ohjetta kuukauden, vuoden, viisi. Vähintäänkin tulet hulluksi niistä kumkvatin tai satsuman kokoisista jämäkeristä, joita hamstraat johonkin vanhaan kenkäkaupan muovikassiin (Olisi pitänyt uskaltaa vielä raita tai pari, vielä yksi mallikerta. Pienten lankakumkvattien bruttokansantuote ja jopa lämmöneristys kun ovat aika rajallisia...)
Arvatkaa mitä? Minusta niitä ylimääräisiä keriä on hauska punnita ja yhdistellä, mietiskellä, mitä niistä vielä saisi ja millä tempulla. Varsinkin jos tähteeksi jää jotain poikkeuksellisen ihanaa (tai kallista) lankaa, siitä on pakko saada käyttöön joka metri! Kaikkien aikojen suosikkilankani tähän mennessä? Mahdollisesti Lontoo-Scaleneen ostamani riikinkukonvihreä Shibui Sock ja edellisen postauksen Cloud Illusioniin käytetty Araucania Botany Lace. Molemmat ovat muuten sataprosenttista, tiukkakierteistä merinovillaa - clearly I have a type. Ja molempia oli jäänyt tähteeksi 20 grammaa.
Jep. Kuulostaa ihan kaksivärisiltä kämmekkäiltä!
Phalangees (Knitty, Deep Fall 2012)
Lanka: Araucania Botany Lace, berry mix, 14 g; Shibui Sock, peacock, 20 g
Puikot: 2,5 mm
Osoittautuivat vaikeiksi kuvata, mutta ovat luonnossa todella kauniit. Ja pehmeät!
Mosaiikkineuleena toteutettu labyrinttikuvio oli todella koukuttava.
Sormiaukot tässä tehdään ihan uudella tekniikalla, joka perustuu siihen, että silmukat päätellään hyvin erikoisessa järjestyksessä. Helpompaa kuin miltä kuulostaa (kun käyttää apuna paria hakaneulaa) ja sovellettavissa mihin kämmekäsmalliin hyvänsä.
Eipä olisi näitäkään syntynyt, ellen olisi yrittänyt löytää kauneimpien jämäkerien piilevää potentiaalia. Täten ehdotan perustettavaksi OuTriPon. Ouvroir de Tricot Potentielle. Eli potentiaalisen neulonnan työpaja. Tai mistäs minä tiedän, kun en osaa ranskaa...
Seuraavaksi vuorossa virkkausta! Kävin viime kuussa Suomen käsityön museossa kuuntelemassa Molla Millsiä, jolta on vielä tänä keväänä tulossa uusi Virkkuri-kirja! Kuulemma monimutkaisempia malleja kuin edellisessä, joka kieltämättä oli mielestäni himpun palikka. Käsitöiden modernisoiminen on joka tapauksessa kaunis asia, jolle tänä neulebloggaajien aikana on epäilemättä tilausta. Ravelryssä meitä on neljä miljoonaa. Ja paikallisissa lankakaupoissa myydään lankaa ainakin kymmenestä eri maasta. It's not a hobby, it's a post-apocalyptic life skill.
