Taas olisi esitellä
kotitekoista kesämuotia. Kuten näkyy, myös virkkausbuumi jatkuu. Tämä rötväke
on ollut jo ahkerassa käytössä näillä helteillä, niin toppeja kuin uimapukua
säädyllistämässä, ja kestänyt myös veljeni pistämättömän tyylikritiikin: ”Oot
sitten laittanut pöytäliinan päälle. Ei sillä, ihan hieno pöytäliina.”
Bohemian Cowgirl
Ohje: S8075 Ladies' Crochet Top (Schachenmayr Online Patterns tai Kauneimmat käsityöt 4/2013)
Lanka: Novita Kotiväki,
mudanvihreä, n. 250 g
Koukku: 3,0 mm
Yhytin ohjeen Kauneimmat
käsityöt -lehdestä (4/2013) miettiessäni hyvää käyttökohdetta varastossa muhiville
puuvillalangoille, mutta kaaviot sattuvat näköjään löytymään myös Internetistä.
Etu- ja takakappaleet virkataan samanlaisiksi, vuorotellen kolmenlaisia pitsiraitoja
ja tasaisia pylväsrivejä: helppoa, hauskaa ja nopeaa. Vasta toisen kappaleen
loppupuolella alkoi hieman kyllästyttää aina vain samat langankierrot. Myös
kasaamista on kiitettävän vähän: yhteensä kuusi kahden sentin mittaista saumaa
sijoitetaan työn ylälaitaan ja sivuille.
Ensimmäinen kappale syntyi katsoessani Nelosella pyörinyttä River-minisarjaa. Sarjan idea oli kovin houkutteleva: vaimo ja poika lähtevät etsimään epämääräisissä olosuhteissa kadonnutta tutkimusmatkailijaa Amazonin viidakoista kaikkien aikojen dokumenttia hamuavan kameraryhmän kanssa. Käsikirjoitus paljastui kuitenkin lähinnä käsittämättömäksi kokoelmaksi erilaisia kauhutrooppeja: käsivarakameraa, demonilegendoja, kiellettyjä paikkoja, käveleviä kuolleita, blaah.
Toinen kappale taas syntyi
pitkälti roolipelikerhon tapaamisissa, lyhyen Nobilis-kampanjan parissa. Nautin
kovasti pelin maailmasta, koska siinä oli paljon yhtymäkohtia syvästi palvomani
The Sandman -sarjakuvan maailmaan (jonka
uusin lisäosa Overture on parhaillaan
irtonumerojulkaisussa Jenkeissä!): pelihahmot ovat henkilöitymiä jostain
tosimaailmassa ilmenevästä abstraktista tai konkreettisesta asiasta – kuten vaikkapa
unesta, kuolemasta tai epätoivosta. Itse pelasin kivun valtaa, joka
kuolevaisessa elämässään oli ollut hammaslääkäri 1800-luvun lopun Budapestissa
ja joka sittemmin oli myynyt sielunsa paholaiselle saadakseen lisää tietoa
ihmisruumiin salaisuuksista, koska - olenpas nokkela - tieto lisää tuskaa. En
käsitä miksi kehittelen aina niin paljon parempia hahmoja roolipeleihin kuin
teksteihin. Ehkä siksi että kierrätän, lainaan ja yhdistelen vaikutteita
häikäilemättömämmin enkä ota niiden kokoon tikkaamista liian vakavasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti