14.11.2014

Making Monsters

Olipas tylsä Pyhäinpäivä. Ei yksiäkään pirskeitä, joihin olisin voinut pukea kustomoidut kulmahampaani. Ei edes esteettisesti epäilyttäviä Halloween-herkkuja. Kauhuelokuvat eivät yksin elävää houkuttele... Mutta pakko oli jokin juhlistus keksiä suosikkipyhäpäivälleni. Tiedättehän miten tämä elämä etenee: when all else fails, knit.


The Creature
Ohje: virheellisesti nimetty Frankenstein Tina Hellonin Ravelry-kaupasta + omaa sävellystä
Lanka: mustia, myrkynvihreitä ja violetteja Novita 7 Veljeksen jämiä
Puikot: 3,5 mm
Muuta: pienet, tummat turvasilmät Lahden Tarvikemyllystä ja Build a Bear -sydän Lontoon Hamleysiltä

Tämä oli riemastuttava parin päivän näpräysprojekti! Ja onhan Viktor Frankensteinin nimetön, juureton ja rakkaudeton luomus yksi hienoimmista kaunokirjallisuuden hahmoista koskaan. Lisäksi se on varsin keskeinen omalle tutkimukselleni. Epäilemättä minun oli siis jo korkea aika saada itselleni oma Frankensteinin hirviö, ja kuten veljeni kanssa vitsailimme, ainoa oikea tapa hankkia sellainen on tehdä se itse!

Olen erityisen ylpeä lisäämästäni sydämestä, joka on marinoitunut ompelulaatikkoni "Sekalaista"-lokeroissa jo vuosia. Se on kymmenen pencen lahja entiseltä kihlatultani (joka arvosti lahjoissa paitsi romanttisuutta myös kohtuullista hintaa). Mutta voi sydäntä halkovan rosoviivan lukea parilla muullakin tavalla. Se on paljolti kuin se salama, joka hirviön sydämen herättää sykkimään. Tai ehkä elimeen vain tarvittiin tikkiä juuri sille kohdalle. Ennen kaikkea on kuitenkin muistettava, että vaikka Frankensteinin hirviö tehtiin suuremmaksi ja vahvemmaksi kuin tavallinen kuolevainen, ei senkään sydän ehjänä selvinnyt...


"I do know that for the sympathy of one living being, I would make peace with all. I have love in me the likes of which you can scarcely imagine and rage the likes of which you would not believe."
- Mary Shelley: Frankenstein, or Modern Prometheus


Huomasittehan, että kuvista saa jopa jotain selvää vuodenajasta huolimatta? Se johtuu siitä, että päivitin viimein uudempaan kameraan. Edellisellä pokkariparalla pärjättiin aivan blogin alkuhämäristä asti, muta nyt aloin tietysti heti haaveilla sen verran isommasta apurahasta, että uskaltaisin joskus investoida ihan järkkäriin.

2.11.2014

Bane of the Baskervilles

Millainen lokakuu, hyvät naiset ja herrat! Nyt on blogille niin paljon asiaa, että tuskin tiedän mistä aloittaisin!
Tartutaan ensin nummihuivi numero kahteen, koska sillä ehdin jo uhkailla aiemmin:


Lanka: Malabrigo Sock, Primavera, n. 80 g
Puikot: 4,0 mm

Tämänkin huivin olen halunnut tehdä jo iät ja ajat. Se on näppärän muotoinen sekoitus simppeleitä jujuja. Mutta DK-vahvuista lankaa oli yllättävän haastavaa löytää inspiroivissa erämaaväreissä. Tyydyin siis lopulta fingering-vahvuuteen ja hartiahuivin sijasta kaulahuiviin. Enemmänhän niitä tulee käytettyä, ja Malabrigo Sock on oikein kelpo lanka: hurmaavat, ikään kuin valossa läikkyvät sävyt ja moitteeton, pehmyt kaulatuntuma. Kunpa vain en olisi nynnyillyt riittävyyden suhteen! Huivista olisi saanut ainakin yhtä lehtikuviota leveämmänkin.


Yritin pingottaa verkkolaitaa piikeille, jotta vaikutelma olisi hieman goottilaisempi ja uhkaavampi, mutta kun tasaiseksi neulottu pinta ei tue tällaista kuviota, ei villa näköjään pysty sitä yksin muistamaan. Hyvä tietää vastaisuuden varalle. Näin opimme neuleen anatomiaa tukirakenne kerrallaan.


Tässä vielä in-action kuva Lontoosta. Kyllä, kävin taas Lontoossa. Lontoo on kohtaloni.
Siellä on tänä syksynä ollut erityisen erinomaista ohjelmaa varsinkin meille kirjallisuusnörteille ja fiktion ammattilaisille. Mutta siitä lisää paremmalla ajalla.
Juhlin muuten myös Halloweenia neulomalla. Karmaisevan hellyyttävin tuloksin.
Tule siis pian takaisin! Niin Baskervillen koirakin teki.
(Olin muuten palaamassa lentokentällä eräänä tihkusateisena yönä ja odotin bussiasemalla noutajaa (sentään pienellä ännällä), kun läheistä risteystä lähti ylittämään valtava, pikimusta koiran siluetti. Valehtelematta ainakin vasikan kokoinen. Hetken päästä sumusta sukelsi esiin omistajakin ja tulkitsin ilmestyksen lauhkeaksi tanskandogiksi, mutta noin viiden sekunnin ajan ymmärsin, kuinka koiran näkemisestä oikeasti voi saada sydänkohtauksen. Vallankin valmiiksi aavemmaisilla nummimailla.)