25.12.2014

Raitakalenteri

Kuten edellisessä päivityksessä manitsinkin, osallistuin tänä vuonna erääseen mainioon suomalaiseen neuleblogitempaukseen: jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Myönnettäköön, että ole viettänyt joulua tänä vuonna. En ole nauttinut lanttu-, peruna- tai porkkanalaatikon muruakaan tai ottanut esille ensimmäistäkään joulukoristetta vaan pitänyt ihan tavallista vapaapäiviä pyykkikoneen, linssikeiton ja kirjapinojen äärellä. (En halua olla mikään ilonpilaaja, mutta se, että kihlattu lähtee kymmenen vuoden jälkeen aivan äkkiarvaamatta jonkun vasta tapaamansa tyttelin matkaan, on omiaan viemään maun kaikista perhejuhlista vähintään vuodeksi.) En silti voinut vastustaa tilaisuutta kuluttaa jämälankajemmaani Missä neuloimme kerran -blogin sanelemilla, kekseliäillä ohjeilla.
 

Tämä jo toista vuotta pyörivä jouluinen knit-along viehätti minua usealla teoreettisella(kin) tasolla: Ensinnäkin tässä hyödynnetään sosiaalisen median mahdollisuuksia todella positiivisella ja luovalla tavalla. Toiseksi kyseessä on eräänlainen monimutkainen random-värigeneraattori. Kolmanneksi on hauskaa tehdä villasukistaan hyvin henkilökohtaisia. Kuvissa esiintyvät sukat on siis luotu hyvinkin tarkkojen, tiettynä aikana julkistettujen sääntöjen mukaan tietyssä aikataulussa, kuin olisin osallistunut jonkinlaiseen peliin tai leikilliseen tapahtumaan. Ja kuitenkin ne kertovat asioita juuri minusta - jos katsoja vain tuntee pelin säännöt ja osaa murtaa raitoihin kirjatun koodin.

Kas tässä koodiavain:


1. Poimi väri suosikkilevysi kannesta: Musiikkimakuni vivahteet vaihtelevat vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan, joten tietyn albumin valikoiminen tuntui turhan vaikealta. Yleensä yhtyeet joista pidän ovat kallellaan mustaan... Ainakin kaikkien Abney Parkin levyjen kansissa on mustaa.
2. Valitse taulukosta lankavarastosi kokoa kuvastava väri: Ehkä tämä on toiveajattelua, mutta arvioisin lankavarastoni olevan hyvinkin alle 10 kiloa, mikä vastaa vihreää. Huomatkaa, ystävät ja sukulaiset: en ole vielä edes keltaisella alueella! Tämä on käytännössä lupa hankkia lisää.
3. Syötä oma nimesi Googlen kuvahakuun ja poimi väri ensimmäisestä kuvasta, joka ei esitä sinua: Teini-ikäisellä kaimallani oli vetyperoksoiditukka ja musta paita, joten vaihtohdot olivat aika vähissä. Mustaa siis taas.
4. Bongaa väri lähimmästä taulusta: Tuttavaperheeltä ylioppilaslahjaksi saatu pegasos-grafiikka tarjosi vaihtoehdoiksi harmaanruskeaa ja vaaleansinistä. Jämäpussi pääsi lähemmäs jälkimmäistä.
5. Valitse väri, jonka nimi alkaa samalla kirjaimella kuin äitisi tyttönimi: Koo niin kuin keltainen.
6. Itsenäisyysraita - eli värit oman kotimaan lipusta! Minun siniseni ei suinkaan ole liian räyhäkkä vaan virallinen lippu on liian varovainen.
7. Värin määrää hömppäpersoonallisuustestin tulos: Musta sielu. Eli lisää mustaa.
8. 8 kerrosta perheenjäsenten lempiväreillä: Useimmat perheenjäseneni, niin menneet kuin pysyvätkin, jakavat mieltymykseni vihreään. Tällekin pätkälle oli kuitenkin saatava vähän mustaa, sillä veljeni ei ole vuosiin muuta käyttänytkään ja se on keskeinen väri myös minulle.
9. Neulo väriä, joka liittyy varhaisimpaan lapsuusmuistoosi: Muistan erityisen hyvin silloisen kotitalon lähellä olevat metsiköt, joita tykkäsin tutkia. (Nolostuin, kun kummastuneet naapurit juorusivat vanhemmilleni, että puhun mielelläni puille.) Valitsin siis valkovuokkojen täyttämää, keväistä kuusimetsää parhaiten kuvaavan värin.
10. Löydä päivän väri jostakin joululaulusta: "Tonttu" on yksi niistä harvoista joululauluista, jotka eivät ärsytä minua, koska se ei ole tekopirteä eikä uskonnollinen. Se alkaa revontulista, joten valitsin tähän raitaan heleää vihreää ja oranssia.  
11. Omista 11 kerrosta lempipuullesi: Kuten 9. raidasta kenties kävi ilmi, pidän puista yleensäkin. Mutta suosikkini on tietysi kaunis ja taikavoimainen pihlaja. En löytänyt sopivaa kirjoneulekaaviota, joten suunnittelin sellaisen itse - mielestäni yllättävän onnistuneesti. Tämä on kenties kaunein raita kaikista.
12. Ota inspiraatio lenkkipolkusi varrelta: Sattui olemaan luminen päivä! Ehdotus jalanjälkiin tuli Missä neuloimme kerran -blogista, mutta piirsin tämänkin kaavion itse.
13. Heittele Sudenpentujen kunnianimigeneraattoriin värien nimiä ja valitse se, joka akronyyminä kuvaa sinua parhaiten: Ensimmäinen yritykseni oli ylivoimaisesti osuvin: R.U.S.K.E.A. eli: "Riittävästi Uppiniskainen Silmänkääntäjä ja Kuolemattoman Enkelimäinen Ameebamutantti." Minähän se.
14. Löydä väri jonkin toisen harrastuksesi harrastusvälineestä: Tämä tehtävänanto oli kinkkinen, sillä en ole mikään välineurheilija. Neulonnan ohella keskeisimpiä harrastuksiani ovat lukeminen, kirjoittaminen ja piirtäminen - ja kirjat ja kynät voivat olla lähestulkoon minkä värisiä tahansa! Päädyin muka-nokkelasti siihen lankaan, joka oli lähempänä musteensinistä. Näin jälkikäteen ajatellen olisin kai voinut tulkita lentolaukkuni tai kenkäni matkailuvälineiksi... 
15. 15 kerrosta suosikkisupersankarillesi: Jos haluaisin tähän jonkun itselleni oikeasti tärkeän hahmon, joutuisin saivartelemaan siitä, kuka tai mikä supersankari oikeastaan on. Sitä paitsi määritelmän rajoilla häilyvillä hahmoilla ei useinkaan ole omaa logoa tai selviä tunnusvarejä. Päätin siis pysyä selvillä vesillä enkä yliajatella tätä kuin mikäkin sarjakuvatukija. Batman nyt on aina kiva. Ja Missä neuloimme kerran tarjosi hienon kirjoneulekaavion.
16. Syötä syntymäpäiväsi RGB Color Pickeriin ja neulo tulokseksi saamallasi värillä: Löysin tummaa sinistä, jostain preussin ja indigon välistä. (Valitettavasti tummin sininen jämäni ei ollut riittävän pitkä, joten jouduin jatkamaan toisella sinisellä.)
17. Ota inspiraatio kiinalaisesta horoskoopistasi: Olen tulijänis. Huaah! En ole varma, kuulostaako se coolilta vai koomiselta. Mutta ohjeiden ohessa oli taas mukava kirjoneuletaulukko.
18. Arvo Wikipediasta satunnainen artikkeli, yritä klikkailla itsesi sieltä jonkin värin Wikipedia-sivulle ja neulo 18 kerrosta sillä värillä: Suomenkielinen Wikipedia arpoi minulle Viipurin läänistä kertovan artikkelin. Kenellekään ei liene yllätys, että siitä oli lyhyt matka punaiseen.
19. Neulo lempikukkasi sävyissä: Tässäkään sfäärissä minulla ei ole ehdotonta suosikkia: pidän oikeastaan kaikista kukista. (Mahdolliset salaiset ihailijat, huomio! Mikään minulle ostettu kukkapuska ei taatusti lennä roskiin. :D) Kenties vielä kukkiakin enemmän pidän kuitenkin viherkasveista, joissa on kauniin muotoiset lehdet, kuten murateista ja peikonlehdistä. Siksi liki puolet näistä 19 kerroksesta ovat vihreitä. Toinen puoli on violettia, koska pidän suuresti laventelin tuoksusta.
20. Neulo 20 kerrosta suosikkisukkiesi vastavärillä: Tällä hetkellä suursuosikkini ovat Pair-A-Normalit! Ne ovat mustavalkoiset, ja mustavalkoisen vastaväri on luultavasti...monenkirjava? Neuloin nämä kerrokset siis monivärisillä Jitterbugin jämillä (Copperbeech ja Tropicana).
21. Valitse lempipiirroshahmoosi liittyvä väri: Voisin taas saivarrella siitä, mikä lasketaan "piirroshahmoksi", mutta päätin ottaa korpukseksi piirrosanimaatiot. Valitsin vihreän. Koska Nuuskamuikkunen. Koska Disneyn Robin Hood. Ja koska Turtles. (Lanka loppui taas kesken, joten tein viimeiset kerrokset eri vihreällä.)
22. 22 kerrosta kotikaupunkisi urheilujoukkueen väreillä: Periaatteessa yritän pysyä perillä vähän kaikesta, mutta vaikka - tai koska - olen sivistynyt ihminen, on pari asiaa, joista en tiedä mitään: julkkisten elämä ja urheilu. Minulla ei ole aavistustakaan, millaisia urheiluseuroja Jyväskylässä on enkä todellakaan fanita niistä mitään. Yritin siis googlettaa paikallisia seuroja sellaisille lajeille, joita itsekin harrastan. Jyväskylän sulkapalloseuran logo oli tylsän musta, joten poimin keväänvihreän Suomen joogaliiton logosta.
23.Neulo yötaivas ja kirjo siihen suosikkitähtikuviosi: Pätkäpussista ei löytynyt hyvää yötaivasväriä, joten jouduin vähän säveltämään. Minulla on joka tapauksessa jonkinlainen suhde Orioniin. Aina ja kaikkialla, silmäni tuntuvat hakeutuvan siihen ensimmäisenä.
24. Aattopäivän värin päättää Missä neuloimme kerran -blogin kommenttikenttä. Omi kommenteissa alimpana mainittu väri ja jätä jokin toinen väri seuraavaa neulojaa varten. Minulle osuva väri olisi ollut "malva", jota ei omaan lankapussiini ole koskaan eksynyt. Otin siis toisiksi alimman: mukavamman ja rehellisemmän oranssin.


Kärjet, resorit ja kantapäät sai neuloa millä väreillä halusi ja käytin niihin yksinkertaisesti hieman suurempia jämäkeriä. Kärjissä ja kantapäissä oli tietysti käytettävä myös jotain melko tekokuituista, etteivät sukat heti kuluisi puhki. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein kantapään jälkikäteen, ja kuten kuvasta näkyy afterthought heel ei istu omaan jalkaani ensinkään. Sitä paitsi tuntui tympeältä palata takaisin ja poimia silmukoita kantapäätä varten, kun sen olisi yhtä hyvin voinut tehdä matkan varrella. Kuten kuvasta myöskin näkyy, langanpäiden päätteleminen neulottaessa ei onnistunut aivan täydellisesti sekään.  Pieniä tupsuisia päitä nousee tämän tästä oikealle puolelle ja joudun trimmaamaan niitä sitä mukaa pois. Uusien tekniikoiden kokeileminen on aina jännittävää, mutta jatkan kyllä lyhennetyillä kerroksilla muotoillun kantapään suosimista ja palaan taas hitaaseen, perfektionistiseen neulapäättelyyn...
 

Lopputulos ei siis ole mitenkään pistämätön, eikä näistä varmaankaan tule uusia suosikkisukkiani, mutta värien valitseminen ja aikatauluneulominen oli verrattoman hauskaa! Heräsi innostus neuloa lisää värikkäitä sukkia ja leikkiä jämälangoilla enemmänkin. Esimerkiksi Missä neuloimme kerran -blogin Neulistin yllätysraitapolvarit ovat vallan houkuttelevat...
Mutta mitä paljastuukaan kuvan jouluTONlahjapaketeista? Se selviää seuraavassa jaksossa.

13.12.2014

Arsenic and Old Lace

Elämässä on aivan liian vähän suuria juhlia. Onneksi pääsin osalliseksi yhdestä sellaisesta eilen, kun kollegani ja toimistotoverini väitteli filosofian tohtoriksi. Kuten kaikki merkkitapahtumat, tämäkin edellytti runsaasti valmistelevaa näpräämistä.


All Your PhDs Are Belong to Us
Ohje: Jolly Roger Shawl (Aino Haikala Designs)
Lanka: Holst Garn Noble, eggplant (n. 50 g) ja linen (n. 35 g)
Puikot: 3,5 mm

Ensinnäkin päivänsankari oli lahjottava jollain hänen tyyliinsä sopivalla asusteella. Ehdin jo neuloa puoli sukallista söpöä, kumiankka-armadaa esittävää kirjoneuletta, mutta no. Kirjoneule. Se ei jousta juuri lainkaan, joten vaikka tekele mahtui prikuilleen omaan jalkaani, päätin mieluummin rebootata kuin ottaa riskin. Miksi kukaan muutenkaan haluaisi minulta mitään muuta kuin huiveja? Niitä minä parhaiten teen.


Ohjeeksi valikoitui Ravelryn suosikkilistalta suomalaisen suunnittelijan nokkela Jolly Roger, jota arvelin rock- ja vaihtoehtoihmisenä tunnetun tohtorikandidaatin osaavan arvostaa. Tilanteen arvokkuus vaati toki myös hyppysellisen kashmiria, joten ostin kokeiluun pari kerää Holst Garnin Noblea. Olen harrastanut Holst Garnin keriä muutenkin viime aikoina: maanläheiset tekstuurit, hulppeat värikartat, mainio hinta-laatu-suhde. Tiesin siis hyvin mitä tein: lähes sileäneuleinen pohja salli toteuttaa näinkin ison huivin tiukahkossa aikataulussa, reunapitsin käänteet ja vaaralliset tilanteet näkyvät lopputuloksessa ja pingottaminen kasvatti huivin mahtaviin mittoihin! Teen lahjaksi vain sellaisia neuleita, jotka kelpaisivat itsellenikin, ja tämä läpäisee testin. Syvä, arrogantti violetti ja kellastuneiden, rantaan huuhtoutuneiden luiden värinen pellava on mielestäni todella hienostunut yhdistelmä. Merirosvon rommijuhlahuivi? Tai ehkä sovinistimiehensä myrkyttämistä kaavailevan ylhäisörouvan hartiahuivi? Astetta omaperäisemmän kulttuurintutkijatohtorin kaulahuivi? Kaikki käy!


Kortiksi väsäsin pikaisen Jäyhä Jököttäjän, joka sekin oli väitöksen kunniaksi poikkeuksellisen positiivisella mielellä: "Elämme jänniä aikoja, ystävä hyvä."

Tämä kaikki lakkaa varmaankin vaikuttamasta epätavalliselta, kun lisään, että karonkka järjestettiin rennolla naamiaisteemalla. Amerikasta tuomani custom-kulmahampaat eivät olekaan päässeet ulkoilemaan vuosikausiin. Kaivoin siis kaapin perältä gooteimmat vaatekappaleeni ja virkkasin valmiiksi aikoja sitten aloittamani hautajaishanskat:


Decadence
Ohje: Ihana-käsineet (Novita, kevät 2008)
Lanka: Jokin ikivanha ja ikimusta Coastin virkkausrihma
Koukku: 2,0 mm

Parasta käyttöä vanhoille virkkauslangalle! Ja verkko muotoutuu omien käsien muotoiseksi todella hyvin. Vaikka hanskat on periaatteessa tehty identtisiksi, erotan jo vasemman ja oikean käden hanskat toisistaan.

 
Ohje oli aika sekava ja sisälsi arvatenkin useamman virheen, mutta onneksi on omatkin aivot. Muokkasin myös ranteen koristereunaa korvaamalla viimeisen nyppykerroksen levennetyllä viuhkakuviokerroksella: 3 p + 3 kjs + 3 p jokaiseen kjs kaareen. Näytti mielestäni kivemmalta. Ja kuolleemmalta. Oman säväyksensä antoi myös varta vasten ostettu kynsilakka värissä "Scarlet Vamp".


Ehkä pidän oman puolipönöttävän karonkkani teemalla steampunk-hirviöt? Sikäli, kun joskus pääsen väitöslupaan asti. Nyt takaisin suosikkiyhdyssanahirviöni pariin: jämälankavillasukkajoulukalenteri!